Tuolien verhoilun ihanuudesta ja valinnan vaikeudesta

Löysin sattumalta uuteen kotiimme aivan mahtavan Lahden Puukalusto Oy:n 1930-luvulla valmistaman ruokailuryhmän. Jatkettava ruokapöytä ja tuolit ovat ikäisekseen aikas hyvässä kunnossa, mutta haluan antaa tuoleille lisää eloisuutta verhoilemalla niiden istuimet uudelleen. Ja nyt tuleekin se tenkkapoo. Mahtavia verhoilukankaita on vaikka millä mitalla, enkä kuollaksenikaan osaa päättää, mihin kankaaseen päätyisin. Valintaa ei myöskään helpota se, että ihastelemani kankaat olisivat samankaltaisia tyyliltään. Voi kääk.

Kuulisinko Kanteleen kutsua, nauttisinko Pikku jätskistä, lekottelisinko Räsymatolla vai herkuttelisinko Puutarhurin parhailla?

Toisaalta, miksi en tarttuisi Taimeen tai päällystäisi Praliinilla? Kaunis kauriskin houkuttaisi tai miksi en tanssahtelisi satavarman Tantsun kanssa.

Nyt kun katselen näitä suosikkikankaitani yhdessä, mielessäni kävi sellainenkin villi ajatus, että miksipä en verhoilisi kutakin tuolia yhdellä suosikeistani. Uuuh, valintoja, valintoja. Mihin kankaaseen sinä päätyisit?

Mihin se kesä katosi?

En ole viettänyt kunnon kesää naismuistiin. Viimeisin kesä taitaa olla vuodelta 2008, jolloin reissasimme siipan kanssa pitkin Eurooppaa. Kesä 2009 meni häitä järjestellessä, 2010 olin hukkua hormoonipöllyihin ja viime vuoden kaksi lomaviikkoa meni stressinhuuruisessa automatkassa anoppilaan ja takaisin. Tänä kesänä minulla ei ollut lomaa lainkaan, vaan painoin hommia joka ikinen arkipäivä. Selatessani kuvia kamerastamme näen, että siippa ja Esikko ovat kyllä pitäneet hauskaa. Tyypit ovat pulikoineet milloin altaassa, milloin meressä,  hoploppailleet, retkeillet, lentäneet vieraille maille ja matkustelleet hieman täällä kotimaassakin. Minä sen sijaan olen käkkinyt koneeni äärellä ja ollut täysin tietämätön siitä, että kesä oli ja meni. Tällä viikolla havahduin siihen, että pihapiirimme vaahterat punertavat ja valo on vaihtunut tympeänharmaaseen kalseuteen.

Saimme sentään pakastimen täyteen kesän makuja.

Onneksi tämä syksy tarjoaa jotakin, mitä odottaa. Olemme muuttamassa vajaan parin viikon päästä maaseudulle, vanhan, vuonna 1924 rakennetun kyläkoulun ylisille. Olen jo mielessäni mallaillut pihaistutuksia, sisustanut unelmieni keittiötä ja fiilistellyt vanhojen hirsien ja räsymattojen mutkatonta liittoa. Kyläkoulun yläkerta tarjoaa pienelle perheellemme lääniä elää ja hengittää. Olen ihmetellyt, miten kummassa täytän uudet neliömme yli kaksi kertaa pienemmän kerrostaloasuntomme huonekaluilla, kaikki tavaramme kun mahtuisivat uuden kotimme olohuoneeseen. Kuluva syksy taitaakin sujua rattoisasti kyläkirppiksiä koluten ja nettihuutokauppoja selaillen.

Kudetta kerä poikineen

Tein esimieheni kanssa herkkuretken Lankamaailmaan ja roudasin kotiin pari suuren suurta kassillista lankoja. Olen jo jonkin aikaa suunnitellut tekeväni jotain kivaa ontelokuteesta, mutta kanssabloggaajien kauhukertomukset kivistävistä ranteista ja jännetuppitulehduksista ovat tähän saakka hillinneet innostustani. Lankamaailmassa sokaistuin kudehyllyistä virtaavasta väriloistosta ja kuinka ollakaan, neljä kiloa trikookudetta on nyt ilonani ja ranteiden riesana täällä kotona.

Ensimmäisen illan istuin kerimässä trikoovyyhtejä keriksi ja nyt olen hissuksiin virkannut kudetta suureksi istuintyynyksi Esikon huoneeseen. Lopuista kudekeristä taiteilen lelukoreja.

Istuintyyny valmistuu aika verkkaisesti, sillä väellä ja voimalla työstettävää kudetta ei voi virkkailla tuntikausia ilman että ranteet huutavat hoosiannaa. Haaveissani olisi myös värkätä kuteesta suuren suuri Päivänkakkara-matto ruokapöydän alle yhdistämällä kuusi pienempää mattoa toisiinsa. Mitä muuta kuteesta voi tehdä, paitsi koreja ja mattoja? Hyviä ideoita otetaan vastaan!

Orvokkeja äidille

Joskus minulla on vaikeuksia päättää, mihin asentoon sitä suunsa vääntäisi tuon meidän pienen täystuhon kanssa. Esikko oli sitten pistänyt matalaksi huolella ja hartaasti paapomani orvokkimaan meidän terassiltamme. No okei, kyseessä oli kukkalaatikko eikä mikään maaplanttu, mutta kyllä se pieneltä kukkaniityltä minun silmissäni näytti, semminkin kun olen menneinä vuosina onnistunut tappamaan jopa feikkilimoviikunan (siitä vain putosi lehdet, en tiedä mitä tapahtui). Olin jo aikeissa murahtaa katkottuja orvokkeja ja multalänttejä siivotessani, mutta sitten tirppana keksi ilmoittaa keränneensä äidille kukkia. Heltyähän siinä sitten piti.

Keräsin Esikon käsittelystä parhaiten säilyneet orvokit kimpuksi, jonka laitoin Hans Nyqvistin pieneen Kotilasi-sarjan purkkiin. Kauniitahan nuo ovat ja tuoksuvat hyvälle – aivan kuten minun pieni pirpananikin.

Pupu Söpö – suloinen amigurumi-pupu

Amigurumipajan Reija oli oikeassa ennustaessaan, että jäisin nopsaan koukkuun amigurumeihin. En niinkään välitä piskuisista amigurumeista, mutta amigurumitekniikalla tehdyt kunnon kokoiset lelut miellyttävät minua kovasti.

Tämän vaaleanpuna-valkoraidallisen Pupu Söpön näpräsin yhdessä viikonlopussa Game of Thronesia katsellessani ja ohje on täysin omasta päästä repäisty. Kun amigurumitekniikan kerran oppii, ei näihin palloista koostuviin kavereihin tarvitse ohjeita, sen kun vaan päättää, minkä kokoista kaveria tässä tehdään.

Pupu Söpöstä tuli oitis yksi Esikon lempparileluista ja se sai kunnian tulla kanssamme juhannuksen viettoon Äiteen mökille. Möksällä Pupu Söpö kirmaili kukkamaalla ja polkaisi läheiselle tanssilavalle riiuulle. Ties vaikka tässä vielä pääsisi todistamaan pikkupupujen esiinmarssia.

Paluu Äiteen mökille

Kolme vuotta se otti, mutta nyt on juhannusta vietetty likipitäin kuin silloin ennen. Viime juhannuksenahan uhittelin, että teemme komean paluun Äiteen mökille ja totta vie, juhlistimme keskikesää aurinkoisessa säässä savukalasta, uusista perunoista ja mansikkakakusta nautiskellen. Loikoilimme tuntikausia mökkirannalla ja naperomme fiilisteli lämpöisessä rantavedessä käsipohjaa opetellen ja hiekkakakkuja rakennellen.

No juu, ettei ihan hehkutukseksi menisi, niin Esikolla otti reilu pari päivää tottua maaseudun eläviin. Kaikki hiemankin lentävät, leijailevat, inisevät ja pörisevät luonnonihmeet saivat taaperomme kirkumaan, huutamaan apua ja roikkumaan lahkeessa. Pari päivää siis saimme kanniskella kolmetoistakiloista entomofoobikkoa, ennen kuin tuo suostui ottamaan edes muutaman askeleen itsekseen pihamaalla ja rantahietikolla.

Olin hieman ihmeissäni, että kaveri otti niinkin raskaasti kaikki eläväiset, vaikka olemmehan me kaupungissakin saaneet tutustua niin mehiläisiin, kärpäsiin, hyttysiin kuin muurahaisiinkin. Olin jo jossakin vaiheessa valmis luovuttamaan ja palaamaan kaupunkiin etuajassa, mutta onneksi lauantaiaamusta alkoi kirkuminen ja puntissa roikkuminen vähentyä.

Muutaman viikon kuluttua saankin olla pidemmän aikaa yksin kotona (woop, woop, räikkä, räikkä!), kun Esikko suuntaa siipan kanssa kesäloman viettoon babkalaan. Minulla ei ole tänä vuonna kesälomaa, mutta pari viikkoa yksin kotona käy mainiosti lomasta sekin. Huu, näen jo itseni parvekkeellamme kutimien kimpussa, viinilasi viekussa ja läppäri toimintavalmiina kaffepöydällä. Alkaa varmaan tämäkin blogi jälleen piristyä.

Kiva olla täällä taas kanssanne!

 

Puistotunnelmissa

Meidän maailmassa on ollut ihan sairas kevät – kirjaimellisesti. Olemme Esikon kanssa käyneet läpi kaikki taudit ja niiden muunnelmat kurkunpääntulehduksesta keuhkokuumeeseen. Nyt alkaa helpottaa ja toivon tietenkin, että pysyisimme tulevat kuukaudet oikein terveinä.

Sairastellessa ulkoilut ovat olleet minimissä ja nyt olemmekin ottaneet Esikon kanssa puistoaikaa takaisin oikein korkojen kera. Tirrinkäinen nauttii erityisesti keinumisesta ja hiekkakakkujen värkkäilystä. Kaveri ei suostu kiikkumaan rengaskeinussa, mutta vauvakeinussa (tai pikkukeinussa, kuten meillä sitä hienotunteisesti kutsutaan 😉 ) uskaltaudutaan nauttimaan hieman hurjemmistakin vauhdeista.

Olemme männä päivinä kartoittaneet lähiseutujemme puistotarjontaa. Äitienpäivänä vuorossa oli Haukilahden puistot, joista löytyi vaikka mitä kivaa. Leikkimisen ohessa nautiskelimme eväitä ja fiilistelimme kevättä mehiläisineen, muurahaisineen ja kärpäsineen. Esikkokin on selkeästi lämpöisemmän ilmanalan tyttöjä, aivan kuten äitinsäkin.

Se pikkuisen parempi soijabolognese

Minun ja soijan suhde ei ole ollut niitä helpoimpia. Ensimmäinen kohtaamiseni soijan kanssa oli yliopiston salaattibaarissa, jossa kasasin lautaselleni kanasuikaleilta näyttäviä soijasoiroja. Järkytykseni oli melkoinen, kun yritin jyystää maustamattomia, puoliksi jäisiä suikaleita. Sittemmin olen maistellut soijaa muodossa jos toisessa, ja monesti jättänyt soijasotkut lautasen reunalle. Hyvä ystäväni kannusti minua kokeilemaan soijareseptejä kotosalla ja vinkkasi samalla, että soija kannattaa maustaa kunnolla.

Ihme kyllä, kotiruokana soijarouhe onkin toiminut mitä hienoimmin, ja olen höystänyt sillä chili sin carnea, makaronilaatikkoa ja lasagnea. Omin pikkukätösin syntyi myös tämä taivaallinen soijabolognese. Minun ei tarvitse edes huijata perheen vannoutunutta karnivorea syömään tätä ruokaa, niin suuresta herkusta on tällä kertaa kyse. Suosittelen kokeilemaan ja tarjoamaan myös perheen pienimmille!

Näitä tarvitset:

2 porkkanaa
1 sipuli
tilkka öljyä
4 dl vettä
2 dl tummaa soijarouhetta
1 rkl kasvisfondia
1 prk tomaattimurskaa
2 tl fariinisokeria
suolaa
yrttejä (minä käytin valmista italialaiset yrtit -sekoitusta sekä tomaattista pastamauste -sekoitusta)

Tee näin:

1. Kuori ja raasta porkkanat sekä kuori ja silppua sipuli.
2. Kuullota sipulisilppua ja porkkanaraastetta öljyssä, kunnes sipulit ovat hieman pehmentyneet.
3. Lisää tomaattimurska, vesi, kasvisfondi ja fariinisokeri.
4. Kiehauta ja anna kastikkeen hautua hiljaksiin noin parikymmentä minuuttia. Sekoittele välillä.
5. Tarkista maku, lisää suola ja mieleisesi yrttimausteet.
6. Tarjoile hyvän pastan ja halutessasi juustoraasteen kanssa.

Niin hyvää, että hymyillyttää!

Paras uskoa, kun minä kerran niin sanon. Nih.

Esikon vaatekaapilla – osa 2

Edellisessä Esikon vaatekaapilla -postauksessa kävikin ilmi, että pidän raikkaista Marimekon pallo- ja raitapaidoista. Kliseisten marivaatteiden parissa jatketaan edelleen. En voinut vastustaa kiusausta, kun nämä kaksi herkkua tulivat vastaan nettihuutokaupassa. Täysin uusi Marimekon Kurkistus-mekko löytyi huomattavasti huokeammalla kuin myymälästä ja uudenveroinen, sinipohjainen Marimekon Iloinen takkimekko niin ikään yli puolet halvemmalla. Voi tulisipa jo kesä, niin tyttönen saisi viilettää marivaatteissaan pitkin peltoja ja pientareita!

Neulehuppari

Tein joskus talvella neulehupparin Kotipalapelin ohjeen mukaan. Ohjeessa luvattiin, että jopa kässätuntien toivottomimmat selviäisivät neulomisesta kunnialla, mutta kyllä minulla oli mennä sormi suuhun tuon hupun kanssa. Vaikka välillä jouduin purkutöihin, niin kyllä tuosta ihan kiva lopulta tuli – niistä unohtuneista etukappaleiden pääntien reunapäättelyistä huolimatta!

En yleensä pidä pätkävärjätyistä langoista, mutta lapsen villatakissa ne vielä menettelevät. Tämä Novita Seiskaveikka Polkan väriyhdistelmä on ihan pirteä sekoitus karkkeja ja hattaraa, sopinee hyvin kevääseen siis.

Mitäs teillä on tällä hetkellä työn alla? 

Kohta kaksivuotias

Se on kohta kaksivuotias, äidin iso pieni tyttönen. Se tykkää pupuista, pöllöistä ja myyristä, mutta pelkää kettuja ja äitikissoja. Se loilottaa ja loruilee, pelailee palapelejä ja pykää dublo-torneja. Se oppi kuperkeikan, mutta aristelee hyppimistä. Sen bravuuri on yhdellä jalalla seisominen, karhukävely ja Munamies-tanssi. Sillä on iso henkilökohtainen reviiri, mutta sille kelpaa äidin ja isin sykky. Aamuisin se tassuttaa äidin ja isin viekkuun tuhisemaan ja hassuttelemaan. Sen lempikirja on Tyttö pipi -kirja ja se muistaa edelleen, mihin kukin perheenjäsen sai rokotuksen. Se halii, silittää ja pussaa, mutta vain niitä, jotka on hartaasti ja huolella tarkastettu luottamuksen arvoisiksi. Ja se on minun, kohta kaksivuotias, äidin iso pieni tyttönen.

Pientä luksusta: By Malene Birger

Joskus laadusta ja hyvästä palvelusta pitää maksaa ketjuliikkeitä enemmän, mutta ostoskokemus on takuulla koko rahan väärti. Olen jo useita kuukausia vilkuillut Stockmannilla By Malene Birgerin paria tuotetta, mutta kolminumeroinen hintalappu ei oikein innosta tilanteessa, jossa on tehnyt virallisen köyhyyslupauksen seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Tuotteet eivät kuitenkaan jättäneet minua rauhaan ja niinpä palkkapäivänä päätin tehdä ostosreissun By Malene Birgerin verkkopuotiin. Muutaman klikkauksen jälkeen tuotteet olivat maksettu ja jo vajaan tunnin kuluttua sain ilmoituksen, että DHL on ottanut paketin hoteisiinsa. Hämmästykseni oli melkoinen, kun seuraavana aamuna oven takana seisoi DHL:n lähetti paketti kainalossaan. Hyvä palvelu ei loppunut tähän. Vaatteeni oli pakattu kauniisti silkkipaperiin ja paksuun, rusetilla somistettuun paperikassiin.

Kassiin oli vaatteiden lisäksi sujautettu tuorein katalogi ja tarvittavat, lähes valmiiksi täytetyt dokumentit mahdollista palautusta varten. Yleensähän ulkomaisista puljuista tilatessa palautuksesta koituvat maksut jäävät ostajan harteille, mutta Malene Birgerillä haltsataan tämäkin. Mahdollisessa palautustilanteessa vain rimpautus paikalliseen DHL:n toimistoon ja lähetti hakee paketin sinulle parhaimmasta osoitteesta – veloituksetta.

Kun rahavarantoni jälleen sallivat, aion tehdä uuden ostosreissun Malene Birgerille, niin laadukkaita vaatteita By Malene Birgerin tuotteet ovat. Ja mitäs tuolta kassista kuoriutui? Ihanan muhkea neulostunika ja klassisen tyylikäs raitapaita.

Uurrettuja unelmia

Olen ollut silkoisten pintojen ja virtaviivaisten muotojen ystävä niin kauan kuin saatan muistaa. Silmääni on viehättänyt yksinkertaisuus, konstailemattomuus ja koruttomuus. Valkoinen, tumman harmaa ja tiikki on hallinnut kotini värikarttaa. Joku saattaisi kutsua makuani minimalistiseksi, minä puolestani funktionaaliseksi.

Pinterestin kuvakokoelmia katsellessani havahduin siihen, että olen merkinnyt muistiin kuvia, joissa värit ovat suoraan Ranskalaisista pastilleista, muodot kaarevia ja pinnat uurrettuja. Moinen mielenmuutos ei näy vain kuvissa, vaan herkät pastellisävyt ja uurteiset pinnat ovat kuin varkain siirtyneet kotiini astioiden, koriste-esineiden ja aterimien muodossa. Mit ja vit?! Syyttääkö tästä nyt sitä äitiyttä vai lähestyvää keski-ikää?

Kahvihetki ja pähkinä-banaanikakku

Ystäväni kävi meillä taannoin vierailulla ja maistatin hänellä mainiota pähkinä-banaanikakkua. Pidän erityisen paljon mausteisista kahvikakuista ja tämä herkku on yksi suosikeistani. Kakun ohje on alunperin Kotivinkistä. Kotivinkin ohje kannattaa muuten tsekata paljon kauniimman kuvan vuoksi (ylläolevassa vikkeläsorminen maistelija säntäsi uunituoreen kakun kimppuun heti kun äiti-ihmisen katse hakeutui etsimeen). Älä anna joulu-kategorian hämätä – pähkinöistä ja mausteista huolimatta tämä kakku kelpaa mainiosti kahvi- tai teekupposen kylkeen vuodenajasta riippumatta.

Näitä tarvitset:

100 g margariinia
3 dl sokeria
2 luomukananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
½ tl neilikkaa
½ tl kardemummaa
½ tl inkivääriä
1 tl kanelia
1 dl hasselpähkinärouhetta
½ dl appelsiinimehua
2 banaania
rasvaa vuoan voiteluun

Tee näin:

1. Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vaahtoon koko ajan vatkaten.
2. Sekoita vehnäjauhoihin sooda, mausteet ja hasselpähkinärouhe. Lisää jauhoseos munavaahtoon.
3. Soseuta banaanit haarukalla. Lisää banaanit ja appelsiinimehu taikinaan.
4. Voitele vuoka ja kaada taikina vuokaan.
5. Paista kakkua uunin keskiritilätasolla 150 asteessa tunnin ajan tai kunnes se on kypsä.
6. Jäähdytä kakku ja kumoa se alustalle.

Kakun voi halutessaan koristella helminonparelleilla tai muilla kakkukoristeilla. Koristeet liimataan kakkuun sokerikuorrutteella.

Huivi ja miten sitä käytetään

Omistan kasan kauniita huiveja, mutta ne lojuvat vuodesta toiseen käyttämättöminä kaapissa. Ongelmani on, että osaan sitoa huivini tasan tarkkaan yhdellä tavalla. Sitten mieleeni muistui artikkeli, jonka kirjoitin vuosia sitten ensimmäiseen tyyliblogiini. Tuossa artsussa esittelin 1960-luvulla julkaistun kirjasen nimeltä Scarf Ability – 25 Ways to Tie a Scarf.

Vaikka kirjanen on saavuttanut jo komean keski-iän, siitä löytyy yhä ajankohtaisia neuvoja huivien sitomiseksi. Huiveilla pystyy sukkelaan muuntamaan perusasun ilmettä työasusta juhlapuvuksi. Minun perusasuni, tumma mekko, saisi potkua silkkihuivista, joka on sidottu juhlavan Isadoran tai näpsäkän bow tien tavoin. Voin myös kuvitella itseni istuksimassa katukahvilassa Gypsyyn ja suuriin aurinkolaseihin sonnustautuneena. Kirjasen innoittamana lupaan, että tulevina viikkoina käytän ainakin muutamaa huivia sekä arkena että juhlassa.

Käytätkö sinä huiveja?

Helppo marjamaito

Kesää ja marja-aikaa odotellessa voi pakastinta tyhjentää esimerkiksi tämän helpon marjamaidon avulla. Esikko lipittäisi tätä marjamaitoa vaikka kuinka, emmekä me aikuisetkaan ole kylmäksi jääneet. Varoitus: Lähes yhtä hyvää kuin tuoreista marjoista valmistettu. Vie kielen mennessään!

 

Näitä tarvitset:

n. 100 g pakastettuja mansikoita
n. 100g pakastettuja mustikoita
ripaus vanilijasokeria
tilkka hunajaa tai muuta mieleistäsi makeutusainetta
6 dl maitoa

Tee näin:

1. Nakkaa kaikki ainekset blenderiin ja hurauta hurmaavaksi marjamaidoksi. Nautitaan kiireettä ja hyvässä seurassa.

Aterinrakkautta: Hackman Scandia

Kaj Franck on eittämättä yksi lempisuunnittelijoitani, joten ei liene yllättävää, että monet keräilemistäni keittiötarvikkeista ovat hänen suunnittelemiaan. Olen keräillyt Franckin Hackmanille suunnittelemaa Scandia-aterinsarjaa jonkin aikaa ja olen nyt saanut kasaan kaikki muut haluamani aterimet paitsi salaattiottimet. Monille Scandia on tuttu mummolan ruokapöydästä, minä olen omani haalinut kirppiksiltä ja nettihuutokaupoista. Ihania, eikö vain!?

Helppo päärynä-rahkapiirakka

Jos kaipaat kahvipöytään jotain makeaa ja täyteläistä mutta raikasta, seuraava ohje on juuri sinulle. Mikä parasta, tämän päärynä-rahkapiirakan pyöräyttäminen sujuu sukkelaan, sillä se ei sisällä lukuisia ainesosia tai monimutkaisia valmistusvaiheita.

Näitä tarvitset:

1 pkt murotaikinaa
1 tlk päärynöitä omassa mehussaan
1 prk sitruunarahkaa (voit myös maustaa maustamattoman maitorahkan mielesi mukaan sokerilla ja sitruunamehulla)
1 pieni prk smetanaa tai crème fraîchea (ei välttämätön)
2 kananmunaa
kanelia
margariinia piirakkavuuan voiteluun

Tee näin:

1. Sulata murotaikina paketin ohjeen mukaan. Voitele piirakkavuoka ja painele murotaikina vuuan pohjalle ja reunoille.
2. Leikkaa päärynät viipaleiksi ja lado ne murotaikinan päälle. Ripottele päärynöille hieman kanelia.
3. Sekoita kananmunat, sitruunarahka ja smetana/crème fraîche keskenään. Kaada massa päärynöiden päälle.
4. Paista piirakkaa 200 asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia.
5. Jäähdytä päärynä-rahkapiirakka kunnolla ennen tarjoilua ja nauti!

Esikon vaatekaapilla – osa 1

Esikko on viimeisen parin kuukauden aikana hujahtanut huimasti pituutta, joten garderobin päivitys on ollut paikallaan. Olemme tyystin siirtyneet bodyista paitoihin ja äiti-ihmisen illat ovat kuluneet nettihuutokaupoissa vanhoja Marimekko-paitoja metsästämässä.

Tällä hetkellä haaviin on tarttunut klassisia, erittäin hyväkuntoisia pallo- ja raitakuoseja pikkurahalla. Pallo- ja raitakuosien lisäksi Esikolta löytyy yksivärisiä peruspaitoja, joita voi yhdistellä eri kuosisten liivimekkojen ja lappuhaalarien kanssa mennen tullen.

Olen pesunkestävä mekkoilija, joten lienee selvää, että Esikon vaatekaapista löytyy vino pino (tai pitkä rivi) mekkoja. Olen tehnyt jonnin verran neulemekkoja tyttöselle ihan ite, joita neitonen käyttääkin verrattain usein sukkisten ja leggareiden kanssa. Suosikkeja ovat myös me&i:n mekkoset, joita meille on kertynyt muutamia viime syksyn ja tämän kevään mallistoista.

En vielä tässä vaiheessa osta moniakaan vaatteita uusina, vaan hankin ne hyväkuntoisina käytettyinä esimerkiksi lastenvaatteisiin erikoistuneista second hand -liikkeistä, nettihuutokaupoista ja ystäviltä. Kiina-henkisen ihanuuden Esikolle lahjoitti käsityöguru ja mammakaveri Lentävä, me&i:n musta, täysin käyttämätön geisha-tunika löytyi alle parinkympin nettihuutokaupasta ja Aarrekidin uudenveroinen Aarre-tunikamekko lähti mukaan kympillä paikalliselta lastenvaatekirppikseltä.

Housuja on mielestäni yllättävän vaikea ostaa, sillä Esikko on mallia pulkannaru. Tällä hetkellä on erittäin haastavaa löytää mallia, joka istuisi napakasti vyötäröstä, mutta jonka punteissa riittäisi tarpeeksi pituutta. Juuri nyt meillä on käytössä vain parit housut: yhdet sammarit, joissa vyötärön kireyttä voi säätää kuminauhalla, yhdet lappuhaalarit sekä parit joustovyötäröiset, väljät lökäpöksyt. Lappuhaalareita haluaisin suosia enemmänkin. Mistähän löytyisi kivoja malleja pitkille taaperoille?

Ohramunat

Otsikko kenties antaa ymmärtää jotain muuta, mutta todellisuudessa kyse on pääsiäisruohosta, tarkemmin sanottuna ohrasta, jonka istutimme yhdessä Esikon kanssa. En ole milloinkaan ollut mikään juhlapyhäihminen per se, mutta lapsen myötä olen yrittänyt skarpata hieman tässä(kin) asiassa. Omassa lapsuudessani pääsiäisruohoksi kylvettiin rairuohon siemeniä voirasioihin. Me päätimme toimia hieman toisin Pinterestistä löytämäni kuvasarjan innoittamana.

Törmäsin kaupassa ohransiemeniin ja ajattelin jämäkän ohran kestävän suklaamunista innostuneen lapsosen hyppysissä hieman paremmin kuin hentoisen rairuohon. Kylvimme ohran munankuoriin ja olemme reilu viikon seuranneet ohran kasvua ja pitäneet munista hyvää huolta. Nyt kelpaa pääsiäisen tulla!

Esikko laittaa multaa munankuoriin.

Kylvös on kohta valmis.

Ohra alkoi puskea esiin kolmantena päivänä kylvöstä.

Äiti-ihminen pääsi jo parturoimaan munat – eipä ole maailma paljoa menettänyt, kun en kampaajan ammattiin ole päätynyt. 😉