Neulehuppari

Tein joskus talvella neulehupparin Kotipalapelin ohjeen mukaan. Ohjeessa luvattiin, että jopa kässätuntien toivottomimmat selviäisivät neulomisesta kunnialla, mutta kyllä minulla oli mennä sormi suuhun tuon hupun kanssa. Vaikka välillä jouduin purkutöihin, niin kyllä tuosta ihan kiva lopulta tuli – niistä unohtuneista etukappaleiden pääntien reunapäättelyistä huolimatta!

En yleensä pidä pätkävärjätyistä langoista, mutta lapsen villatakissa ne vielä menettelevät. Tämä Novita Seiskaveikka Polkan väriyhdistelmä on ihan pirteä sekoitus karkkeja ja hattaraa, sopinee hyvin kevääseen siis.

Mitäs teillä on tällä hetkellä työn alla? 

Mariomyssy

Tiedän, tiedän. Muut ovat tehtailleet Jatan Mariomyssyjä jo vuonna 2008. Minä löysin ohjeen vasta hetki sitten, mutta perusmyssyhän ei voi milloinkaan olla passé, vai mitä?!

Oman Marioni tein ihanasta Rowan Limasta, joka on perulainen baby alpakan, merinovillan ja nylonin neulepunoslanka. Rowan Lima on unelman pehmeää, ja erityisesti minua miellyttävät langan meleeratut värisävyt. Minulla oli lankakaupassa vaikea valita eri värisävyjen välillä, mutta lopulta päädyin yhteen luottoväreistäni, syvän viininpunaiseen sävyyn numero 891 La Paz. Kustomoin Mariomyssyni 70-luvulta peräisin olevalla puisella rintakorulla, johon on käsinmaalattu kaunis kukka-asetelma. Ja pliis, suokaa anteeksi hämyinen valokuva! Siippa on kameran ja Esikon kera anoppilassa pitkän viikonlopun visiitillä, joten nyt on tyytyminen Macin Photo Boothilla napsaistuun kuvaan.

Mariomyssyn ohje on tekijälleen kiitollinen, sillä se on ajaton ja valmistuu nopeasti. Myssyllä on lähes rajattomasti muuntelumahdollisuuksia, ja veikkaan vahvasti, että tässä on yksi lemppariohjeistani ikinä. Suunnitelmissani on ostaa seuraavalla lankakauppavierailulla oranssinpunaista lankaa ja valmistaa Mario ystävälleni, joka on tuohon väriin juuri nyt kovin hullaantunut.

Oletko sinä jo tehnyt Mariomyssyn?

Sukkaa pukkaa

Löysin lankavarastoistani neljä kerää viininpunaista Novitan Nallea, jota kaiketi kaavailin alunperin neulemekoksi tai tunikaksi. Kerät ovat marinoituneet korin pohjalla jo neljä vuotta, joten päätin pyöräyttää ne aikuisen asusteiksi ja vauvan vaatteiksi. Puikoilta kuoriutuu tällä kertaa ihan itselle polvisukat, joihin olen soveltanut Novitan kevään 2010 numerosta löytynyttä neulottujen villaisten sukkien ohjetta. Alkuperäinen, kirjoneuleraidalla terästetty ohje on sen verran ihana, että ajattelin toteuttaa sukat myös kahdesta harmaan sävystä. Viininpunaiseen en olemassa olevista varastoistani löytänyt tarpeeksi hyvin matchaavaa toista sävyä, joten ensimmäinen pari saa kylkeensä tipusia, vähän niin kuin tässä.

Jämälangat käyttöön

Jämälangat neuletöiksi -puhdetoiminta jatkuu Sanna Vatasen Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta! -kirjan innoittamana. Olen jo kuukausia halunnut kasvattaa pehmoperhettämme itse tehdyllä pehmolelulla. Eräs Facebook-kontaktini tekee aivan mahtavia amigurumeja, mutta jostakin syystä tikut pysyvät paremmin käsissäni kuin koukku. Niinpä olinkin riemuissani, kun Vatasen kirjasta löytyi veikeä, neulotun Huu-pehmopöllön ohje. Pöllöystävä kuoriutuu parasta aikaa puikoiltani ja esittelen sen teille nimiäisten aikaan.

Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta! -kirjassa on myös monia muita toteuttamisen arvoisia ohjeita. Mikäli saan jonkun pitkäpinnaisen päättelemään langanpätkät puolestani, voisin rakastua raitaan ja tikuta Räsymattotunikan, Vauvan raitapaidan ja Sakura-villahousut. Herkun & Koukun Ellu onkin jo ehtinyt toteuttaa Vauvan raitapaidan varsin kivalla väriyhdistelmällä.

Suosittelen Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta! -kirjaa, mikäli haluat tehdä jämälangoista jotakin kaunista ja kivaa. Katso lukunäyte ja mm. Huun ohje WSOY:n sivuilta!

Sukka poikineen

Kun mummuvainaan hienostelukengät ja Tommy Hilfigerin kiilakorot joutuvat luopumaan silkkipapereilla vuoratuista laatikoistaan ja antamaan tilaa jämälangoille, on lankahamsterilla jonkin sortin ongelma. Jemmaan jämälankoja kenkäbokseihin suunnitelmissani toteuttaa toinen toistaan upeampia jämälankaprojekteja raitaneuleista isoäidin neliöistä koottuun torkkupeittoon. Aina kuitenkin uuden kerän houkutus vie mukanaan ja jämälankaprojekti siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Tällä hetkellä varastoistani löytyvistä jämälangoista syntyisi jo parisänkyyn sopiva päiväpeitto, joten voitte vain kuvitella pikkuisten lankanyssyköiden määrän.

Hermostuin laatikoista pursoileviin jämälankoihin siinä määrin, että päätin pyöräyttää osan langoista neuletöiksi joulun välipäivinä. Tästä projektista syntyi pikkuruinen sukka poikineen. Pikkuiset jalat ovat siitä kiitollisia, että vauvalle tai taaperolle sopivan sukkaparin saa kätevästi valmiiksi yhdessä illassa.

Ehdottomaksi suosikkilangakseni on noussut Debbie Blissin cashmerino, josta värkkäsin taannoin kaulurin ja tupsupipon Esikolle. Debbie Blissistä syntyikin kaksi paria ”junasukkien” inspiroimia pehmeitä talvitervehdyksiä lähipiirin poikasille. Sukkia on syntynyt myös Novitan Luxus Alpacasta ja Nalle-langoista.

Varastoista löytyy vielä hyvä määrä mustaa Novitan Tico Ticoa, josta olen haaveillut polvisukkia itselleni. Nyt kun täällä etelässäkin on koittanut talvi, villaiset polvisukat tulisivat enemmän kuin tarpeeseen. Näissä sukissa taitaakin sitten kulua jokunen ilta kauemmin kuin vauvojen sukissa.

Kauluri ja tupsupipo

Voiko ollakaan parempaa iltapuhdetta kuin tikkujen kilkuttelu ja dekkarisarjat!? Esikon kauluri ja tupsupipo syntyivät iki-ihanasta Debbie Blissin cashmerinosta, joka liukuu puikoilla kuin unelma. Kuvassa olevat tekeleet mallailtiin Esikon ylle suoraan puikoilta, joten ne pääsevät vasta nyt sumutukseen ja viimeistelyyn, hifistelijät siis ummistakoot silmänsä rullaantuvilta reunoilta ja epätasaiselta pinnalta.

Kauluri syntyi tavoilleni täysin uskottomasti sieltä omasta päästä. Purkamaan pääsin useampaan otteeseen, mutta syntyihän sieltä erehdyksien lomasta loppuviimein jotain kelvollista. Tupsupipon ohje on mukaelma Novitan kevään 2008 numerossa julkaistusta vauvan myssyn ohjeesta. Solmiamisnauhojen sijaan pistin leuan alta toiselle korvalliselle kookosnapilla kiinnitettävän lenkin, joka on ihan veikeä yksityiskohta. Harmi vain, ettei tuosta meidän elohiirestä saa näillä valon määrillä kunnon kuvaa sitten millään.

Ihan turha tulla!

Syksyn nimittäin. En suostu hyväksymään sitä, että jo elokuun puolella on muka täysi syksy. Muodista ja tyylistä bloggaavat esittelevät kilvan syysgarderobejaan ja syksyn trendejä. Vaatekaupat ovat pullollaan syysrompetta, parin viikon kuluttua kai aloitetaan joulun tekeminen. Sain puistatuksia, kun valveutuneet äiti-ihmiset alkoivat esitellä juuri hankkimiaan lasten toppapukuja Facebookissa (juu juu, parhaat viedään päältä jiiänee). Töidenkin suhteen aikakirjat ovat hieman sekaisin. Koko ajan tuntuu siltä, että vuosi vetelee viimeisiään ja että tässä pitäisi vielä saattaa se ja tuokin juttu päätökseen. Ihmiset hyvät, nyt on vasta elokuu!

Olen niitä tyyppejä, jotka ovat käytännössä koomassa lokakuusta maaliskuuhun. Elän kesästä ja kesälle, talvi puolestaan kuluttaa ja masentaa. Kuulas syksy sieni- ja marjasatoineen olisi periaatteessa ihan siedettävä vuodenaika, jos se ei johtaisi väistämättä talveen. Mutta näillä leveysasteilla kun elelet, niin minkäs teet. Syksyn alku tietää minun kalenterissani varmaa talvea.

Vaikka vastustankin ajatusta syksystä elokuussa, olen kuitenkin järki-ihmisiä. Pitsineuleen syntyminen ei käy ihan käden käänteessä, joten aikaisin on aloitettava, mikäli mielii saada valmista syksyksi. Puikoilta löytyy pehmoista Debbie Blissin Baby Cashmerinoa mintun (vai teemaan sopivasti ompun?) vihreänä. Langan olisi tarkoitus taipua lapsen pitsijakuksi Novitan kesän 2010 numeron ohjetta soveltaen. Mitäs muilta löytyy puikoilta? Jotakin syksyistä, vai peräti sisältöä joulun paketteihin?

Helmat heilumaan

Taannoin mainitsin, että puikoille oli eksynyt jotakin sorbettista. Hamstrasin viime keväänä keräkaupalla Novitan Puro Batikia tarkoituksenani pyöräyttää niistä kesäinen vauvaneule jos kolmaskin tuolloin maailmaan matkalla olleelle Esikolle. Kesä kuitenkin sujui sattuneesta syystä niin sumussa, että en juurikaan koskenut puikkoihin. Tänä kesänä kaikki on toisin, tosin kaappien kätköistä löytyvistä keristä ei enää tehdäkään kuin pari neulejuttua, sillä Esikko on ensimmäisen elinvuotensa aikana venähtänyt pituutta liki 30 senttiä.

Plaza Ellit -sivuilta löytyy yksi kaikkien aikojen lemppariohjeistani, tytön unikkomekko, joka on alunperin julkaistu Modan numerossa 4/2007. Olen hieman mukaillut ohjetta käyttämieni lankojen ja puikkojen paksuuden mukaan, mutta jokaisesta ohjeen perusteella tekemästäni mekosta on tullut varsin bueno.

Esikko saa tänä kesänä taittaa taivalta vadelmasorbettisissa sävyissä hehkuvassa lappumekossa. Mallailin mekkoa typykän päälle ja hän näytti tavallistakin suloisemmalta pelkässä kesämekossaan. Tuleekohan Esikostakin helmojen heiluttaja, kuten äidistään? Ja kyllä, bongasit oikein! Mekon olkaimia koristaa Sewing Rabbitiltä ostamani maatuska-napit.

Jotta Esikon kesägarderobi ei hukkuisi hempeisiin pastilleihin, olen tyylilleni uskollisena hankkinut jotakin uutta, jotakin vanhaa ja jotakin mustaa herttaisuutta taittamaan. Siitä ensi viikolla enemmän.

Aaltoliikettä

Puikoilta löytyy ensimmäinen pitsineuleeni ikinä. Olen jo jonnin aikaa haaveillut kesäisen kepeästä pitsihuivista ja eilen ryhdyin ajatuksista tekoihin. Selailtuani aikani erilaisia neuleohjeita päädyin KOTOlivingistä löytyvään aaltopitsikaulaliinan ohjeeseen. Aaltopitsin mallineule vaikuttaa sen verran helpolta, että tuskin edes meikäläinen voi sitä tyriä. Näin muutamia senttejä tikuttuani voin sanoa pitäväni aaltopitsineuleesta, sillä vaihtelusta huolimatta se on varsin yksinkertainen toteuttaa. Lankana käytän Lang Yarnsin Jawoll Magicia, jota pistän pitsiksi suositeltua suuremmilla puikoilla ilmavuuden lisäämiseksi. Mikäli pitsin neulominen ei ala nyppiä, saattaa olla, että ystäviäkin tullaan lahjomaan pitsihuiveilla aina sopivan tilaisuuden tullen.

Sukkasiksi meni

Se Noro Kureyon nimittäin. Ensimmäistä sukkaa tikutessani totesin, että Noron väritys alkoi muistuttaa koiran oksennusta, joten ei kun purkutöihin. Samalla raakkasin kovalla kädellä kaikki ne oranssit ja rusehtavan kukertavat sävyt sieltä kerältä pois. Koska lankakerät keventyivät useamman kymmenen gramman verran, ei lankaa riittänyt ihan villasukiksi asti, mutta sukkasiksi kumminkin.

Minivartiset sukkaset saavat toimia jalan lämmittiminä betonilattiaisella terassiparvekkeellamme, jossa varmaan tulee vietettyä aamu, päivä ja ilta jos toinenkin tässä kesän mittaan. Vaikka alkuun hieman harmittikin ettei Noro Kureyon ollutkaan ihan sitä mitä ajattelin, niin kyllä nuo sukkaset lämmittävät jalkapohjien lisäksi myös mieltä. Eriparisuudesta huolimatta ihan kivat niistä sittenkin tuli.

Vihertää, piipertää

Ystäväni poikanen täytti kokonaista vuoden ja muistin häntä viiman karkoittavalla neuletakilla. Kauniin vihreä takki on Novitan Tempoa, josta pidän todella paljon. Olen tehnyt Temposta Esikollekin takin, ja tarkoitus olisi vielä muistaa muutaman ystävän pikkuruisia Tempo-neuleilla tässä kevään aikana.

Neuletakin ohje on muokattu Novitan syksyn 2010 ohjeesta no. 67. Lisäsin malliin miehekkäät kaulukset. Tamppinapituksen valitsin yksinkertaisesti siksi, että se korostaa kivasti käsintehtyjä siilinappeja. Siilinapit ostin Etsystä joitakin kuukausia takaperin ja nyt ne löysivät tiensä neuleeseen. Toivottavasti takin pikkuinen omistaja ja vanhemmat saavat siitä yhtä paljon iloa, kuin minä sitä näperrellessäni.

Siilinapeista tuli vielä mieleeni, että olen tehnyt todella makeita nappiostoksia parin viimeisen viikon aikana. Pysykäähän kuulolla.

Norottaa

Tein Kädentaitomessuilla tuttavuutta Noro-lankojen kanssa (myöhäisherännäinen, I know!), mutta en vielä tuolloin täyttänyt varantojani, sillä kukkaroni huusi jo hoosiannaa muiden näytteilleasettajien kojuilla vierailtuani. Noro ei kuitenkaan jättänyt rauhaan, joten männä viikolla hankin  Noro Kureyon -villalankaa Lankatalo PRIIMAN verkkokaupasta. Valitsin sävyn, jossa pinkki, violetti, viini ja koboltti hallitsevat tunnelmaa.

Mutta mitä tästä nyt oikein tekisi?! Vieraiden lankojen ostaminen verkkokaupasta on hieman kinkkistä, kun lankaa ei pääse hipeltämään sormien välissä. Kureyon osoittautuikin yllätyksekseni aika karkeaksi ja raskaaksi langaksi. Olin haaveillut ilmavasta ja kevyestä huivista tahi shaalista jollakin verkkoneuloksella toteutettuna, mutta Kureyon taitaakin olla enemmän sukkalanka, vai mitä. Taidan päätyä siihen, että pistän Kureyonin sukiksi ja tilaan jotakin silkkistä huivia varten. Oppia ikä kaikki jiiänee.

Kevät – se tulee sittenkin!

Auringon lämmittävät säteet ja lisääntynyt valo tekevät ihmeitä. Mieli virkistyy, into iskeä talven aikana kertyneen ryönän kimppuun kasvaa, ruokavalio terveellistyy ja sekä koti että vaatekaappi tuntuvat kaipaavan kevätsävyjä tunkkaisen talvitunnelman karkoittamiseksi. Huomaan kevään tulon myös siitä, että sormia alkaa syyhyttää. Kaipaan tekemistä. Haluan kirjoittaa, neuloa, ommella ja askarrella. Haluan puuhailla kaikkea mukavaa ja ottaa ilon irti näistä kahdesta viimeisestä kuukaudesta, jotka vietän kotona Esikon kanssa.

Esikon neulegarderoobi sai esimakua keväisistä sävyistä muutama viikko takaperin, kun sain tytön hempeän neuletakin valmiiksi. Takista tuli oikein mukava, vaikka alkuun jouduinkin purkutöihin useampaan otteeseen. Tapojeni vastaisesti en pitäytynytkään tiukasti yhdessä ohjeessa, vaan takin malli on muunnelma kevään 2010 ja syksyn 2010 Novitassa julkaistujen vauvan neuletakkien ohjeista. Siitä tuli vanhojen duffelin nappien avustuksella tosi mukava, vaikka itse sanonkin. Nyt odottelemme ilmojen lämpenemistä, jotta pääsemme Esikon kanssa testaamaan, miten takki kestää leppeässä kevättuulessa flaneerausta ja terassilla kahvittelua.