Orvokkeja äidille

Joskus minulla on vaikeuksia päättää, mihin asentoon sitä suunsa vääntäisi tuon meidän pienen täystuhon kanssa. Esikko oli sitten pistänyt matalaksi huolella ja hartaasti paapomani orvokkimaan meidän terassiltamme. No okei, kyseessä oli kukkalaatikko eikä mikään maaplanttu, mutta kyllä se pieneltä kukkaniityltä minun silmissäni näytti, semminkin kun olen menneinä vuosina onnistunut tappamaan jopa feikkilimoviikunan (siitä vain putosi lehdet, en tiedä mitä tapahtui). Olin jo aikeissa murahtaa katkottuja orvokkeja ja multalänttejä siivotessani, mutta sitten tirppana keksi ilmoittaa keränneensä äidille kukkia. Heltyähän siinä sitten piti.

Keräsin Esikon käsittelystä parhaiten säilyneet orvokit kimpuksi, jonka laitoin Hans Nyqvistin pieneen Kotilasi-sarjan purkkiin. Kauniitahan nuo ovat ja tuoksuvat hyvälle – aivan kuten minun pieni pirpananikin.