Tuolien verhoilun ihanuudesta ja valinnan vaikeudesta

Löysin sattumalta uuteen kotiimme aivan mahtavan Lahden Puukalusto Oy:n 1930-luvulla valmistaman ruokailuryhmän. Jatkettava ruokapöytä ja tuolit ovat ikäisekseen aikas hyvässä kunnossa, mutta haluan antaa tuoleille lisää eloisuutta verhoilemalla niiden istuimet uudelleen. Ja nyt tuleekin se tenkkapoo. Mahtavia verhoilukankaita on vaikka millä mitalla, enkä kuollaksenikaan osaa päättää, mihin kankaaseen päätyisin. Valintaa ei myöskään helpota se, että ihastelemani kankaat olisivat samankaltaisia tyyliltään. Voi kääk.

Kuulisinko Kanteleen kutsua, nauttisinko Pikku jätskistä, lekottelisinko Räsymatolla vai herkuttelisinko Puutarhurin parhailla?

Toisaalta, miksi en tarttuisi Taimeen tai päällystäisi Praliinilla? Kaunis kauriskin houkuttaisi tai miksi en tanssahtelisi satavarman Tantsun kanssa.

Nyt kun katselen näitä suosikkikankaitani yhdessä, mielessäni kävi sellainenkin villi ajatus, että miksipä en verhoilisi kutakin tuolia yhdellä suosikeistani. Uuuh, valintoja, valintoja. Mihin kankaaseen sinä päätyisit?

Se pikkuisen parempi soijabolognese

Minun ja soijan suhde ei ole ollut niitä helpoimpia. Ensimmäinen kohtaamiseni soijan kanssa oli yliopiston salaattibaarissa, jossa kasasin lautaselleni kanasuikaleilta näyttäviä soijasoiroja. Järkytykseni oli melkoinen, kun yritin jyystää maustamattomia, puoliksi jäisiä suikaleita. Sittemmin olen maistellut soijaa muodossa jos toisessa, ja monesti jättänyt soijasotkut lautasen reunalle. Hyvä ystäväni kannusti minua kokeilemaan soijareseptejä kotosalla ja vinkkasi samalla, että soija kannattaa maustaa kunnolla.

Ihme kyllä, kotiruokana soijarouhe onkin toiminut mitä hienoimmin, ja olen höystänyt sillä chili sin carnea, makaronilaatikkoa ja lasagnea. Omin pikkukätösin syntyi myös tämä taivaallinen soijabolognese. Minun ei tarvitse edes huijata perheen vannoutunutta karnivorea syömään tätä ruokaa, niin suuresta herkusta on tällä kertaa kyse. Suosittelen kokeilemaan ja tarjoamaan myös perheen pienimmille!

Näitä tarvitset:

2 porkkanaa
1 sipuli
tilkka öljyä
4 dl vettä
2 dl tummaa soijarouhetta
1 rkl kasvisfondia
1 prk tomaattimurskaa
2 tl fariinisokeria
suolaa
yrttejä (minä käytin valmista italialaiset yrtit -sekoitusta sekä tomaattista pastamauste -sekoitusta)

Tee näin:

1. Kuori ja raasta porkkanat sekä kuori ja silppua sipuli.
2. Kuullota sipulisilppua ja porkkanaraastetta öljyssä, kunnes sipulit ovat hieman pehmentyneet.
3. Lisää tomaattimurska, vesi, kasvisfondi ja fariinisokeri.
4. Kiehauta ja anna kastikkeen hautua hiljaksiin noin parikymmentä minuuttia. Sekoittele välillä.
5. Tarkista maku, lisää suola ja mieleisesi yrttimausteet.
6. Tarjoile hyvän pastan ja halutessasi juustoraasteen kanssa.

Niin hyvää, että hymyillyttää!

Paras uskoa, kun minä kerran niin sanon. Nih.

Uurrettuja unelmia

Olen ollut silkoisten pintojen ja virtaviivaisten muotojen ystävä niin kauan kuin saatan muistaa. Silmääni on viehättänyt yksinkertaisuus, konstailemattomuus ja koruttomuus. Valkoinen, tumman harmaa ja tiikki on hallinnut kotini värikarttaa. Joku saattaisi kutsua makuani minimalistiseksi, minä puolestani funktionaaliseksi.

Pinterestin kuvakokoelmia katsellessani havahduin siihen, että olen merkinnyt muistiin kuvia, joissa värit ovat suoraan Ranskalaisista pastilleista, muodot kaarevia ja pinnat uurrettuja. Moinen mielenmuutos ei näy vain kuvissa, vaan herkät pastellisävyt ja uurteiset pinnat ovat kuin varkain siirtyneet kotiini astioiden, koriste-esineiden ja aterimien muodossa. Mit ja vit?! Syyttääkö tästä nyt sitä äitiyttä vai lähestyvää keski-ikää?

Kahvihetki ja pähkinä-banaanikakku

Ystäväni kävi meillä taannoin vierailulla ja maistatin hänellä mainiota pähkinä-banaanikakkua. Pidän erityisen paljon mausteisista kahvikakuista ja tämä herkku on yksi suosikeistani. Kakun ohje on alunperin Kotivinkistä. Kotivinkin ohje kannattaa muuten tsekata paljon kauniimman kuvan vuoksi (ylläolevassa vikkeläsorminen maistelija säntäsi uunituoreen kakun kimppuun heti kun äiti-ihmisen katse hakeutui etsimeen). Älä anna joulu-kategorian hämätä – pähkinöistä ja mausteista huolimatta tämä kakku kelpaa mainiosti kahvi- tai teekupposen kylkeen vuodenajasta riippumatta.

Näitä tarvitset:

100 g margariinia
3 dl sokeria
2 luomukananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
½ tl neilikkaa
½ tl kardemummaa
½ tl inkivääriä
1 tl kanelia
1 dl hasselpähkinärouhetta
½ dl appelsiinimehua
2 banaania
rasvaa vuoan voiteluun

Tee näin:

1. Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vaahtoon koko ajan vatkaten.
2. Sekoita vehnäjauhoihin sooda, mausteet ja hasselpähkinärouhe. Lisää jauhoseos munavaahtoon.
3. Soseuta banaanit haarukalla. Lisää banaanit ja appelsiinimehu taikinaan.
4. Voitele vuoka ja kaada taikina vuokaan.
5. Paista kakkua uunin keskiritilätasolla 150 asteessa tunnin ajan tai kunnes se on kypsä.
6. Jäähdytä kakku ja kumoa se alustalle.

Kakun voi halutessaan koristella helminonparelleilla tai muilla kakkukoristeilla. Koristeet liimataan kakkuun sokerikuorrutteella.

Helppo marjamaito

Kesää ja marja-aikaa odotellessa voi pakastinta tyhjentää esimerkiksi tämän helpon marjamaidon avulla. Esikko lipittäisi tätä marjamaitoa vaikka kuinka, emmekä me aikuisetkaan ole kylmäksi jääneet. Varoitus: Lähes yhtä hyvää kuin tuoreista marjoista valmistettu. Vie kielen mennessään!

 

Näitä tarvitset:

n. 100 g pakastettuja mansikoita
n. 100g pakastettuja mustikoita
ripaus vanilijasokeria
tilkka hunajaa tai muuta mieleistäsi makeutusainetta
6 dl maitoa

Tee näin:

1. Nakkaa kaikki ainekset blenderiin ja hurauta hurmaavaksi marjamaidoksi. Nautitaan kiireettä ja hyvässä seurassa.

Aterinrakkautta: Hackman Scandia

Kaj Franck on eittämättä yksi lempisuunnittelijoitani, joten ei liene yllättävää, että monet keräilemistäni keittiötarvikkeista ovat hänen suunnittelemiaan. Olen keräillyt Franckin Hackmanille suunnittelemaa Scandia-aterinsarjaa jonkin aikaa ja olen nyt saanut kasaan kaikki muut haluamani aterimet paitsi salaattiottimet. Monille Scandia on tuttu mummolan ruokapöydästä, minä olen omani haalinut kirppiksiltä ja nettihuutokaupoista. Ihania, eikö vain!?

Helppo päärynä-rahkapiirakka

Jos kaipaat kahvipöytään jotain makeaa ja täyteläistä mutta raikasta, seuraava ohje on juuri sinulle. Mikä parasta, tämän päärynä-rahkapiirakan pyöräyttäminen sujuu sukkelaan, sillä se ei sisällä lukuisia ainesosia tai monimutkaisia valmistusvaiheita.

Näitä tarvitset:

1 pkt murotaikinaa
1 tlk päärynöitä omassa mehussaan
1 prk sitruunarahkaa (voit myös maustaa maustamattoman maitorahkan mielesi mukaan sokerilla ja sitruunamehulla)
1 pieni prk smetanaa tai crème fraîchea (ei välttämätön)
2 kananmunaa
kanelia
margariinia piirakkavuuan voiteluun

Tee näin:

1. Sulata murotaikina paketin ohjeen mukaan. Voitele piirakkavuoka ja painele murotaikina vuuan pohjalle ja reunoille.
2. Leikkaa päärynät viipaleiksi ja lado ne murotaikinan päälle. Ripottele päärynöille hieman kanelia.
3. Sekoita kananmunat, sitruunarahka ja smetana/crème fraîche keskenään. Kaada massa päärynöiden päälle.
4. Paista piirakkaa 200 asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia.
5. Jäähdytä päärynä-rahkapiirakka kunnolla ennen tarjoilua ja nauti!

Aamun marjaisa voimapirtelö

Tunnustan, että meillä syödään aivan liian vähän marjoja, vaikka ne ovat luonnollisin ja terveellisin tapa hankkia tarvittavat vitamiinit, hivenaineet, kuidut ja flavonoidit maistuvan makeassa muodossa. Marjoja suositellaan nautittavaksi ainakin desin verran joka päivä, joten olen yrittänyt ujuttaa marjoja smoothien, jugurtin ja puuron joukkoon. Napostelumarjat maistuvat parhaimmalta juuri poimittuina, joten nyt alkukeväästä pakastemarjoja hyödynnetään erilaisissa herkkuresepteissä.

Aamu käynnistyy loistavasti tällä täyteläisen pehmeällä voimapirtelöllä, josta löytyy sopivassa suhteessa proteiinia, hyviä rasvoja, hyviä hiilihydraatteja ja antioksidantteja. Ohjeesta riittää herkkua kahteen suureen lasilliseen tai neljään pienempään. Kokeile ja ihastu!

Näitä tarvitset:

1 kypsä avokado
1/2 ps luomumarjoja (minä käytän Pakkasmarjan Luomumarjasekoitusta, jossa on puna- ja mustaherukoita, mansikoita ja mustikoita)
iso kourallinen kurpitsansiemeniä
1 prk maitorahkaa
maitoa massan notkistamiseksi
tilkka hunajaa tai muuta mieleistäsi makeutusainetta

Tee näin:

Halkaise avokado, poista kivi ja koverra sisus ulos lusikalla. Laita avokado, marjat, kurpitsansiemenet ja rahka tehosekoittimeen, lisää myös tilkka maitoa ja makeutusainetta ja anna koneen tehdä työ puolestasi. Jaa unelmanpehmeä voimapirtelö laseihin ja nauti heti.

Pähkinäpiiras

Bongasin Kotivinkin 5/2012 Taikinaterapiaa-palstalta pähkinäpiiraan ohjeen, jota oli pakko kokeilla. Tietenkään kaappien kätköistä ei löytynyt inspiraation iskiessä kaikkia aineksia, mitä alkuperäisessä reseptissä oli: Minulla ei ollut tarpeeksi voita eikä kananmunia taikinaa varten. Lisäksi kaurahiutaleet ja pähkinärouhe olivat päässeet loppumaan. Pähkinäpiirasta meillä silti nautittiin iltateen kanssa, joten tässäpä variaatio Sanniksen tapaan:

Ainekset

1 pkt murotaikinaa
voita tai margariinia piirakkavuoan voiteluun
1 ps pähkinä-mantelisekoitusta
1/2 ps kurpitsansiemeniä
1 1/2 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
2 rkl sitruunamehua

Tee näin

1. Voitele piirakkavuoka ja painele sulanut murotaikina sen pohjalle ja reunoille.
2. Sekoita pähkinät, siemenet, fariinisokeri, kananmunat ja sitruunamehu massaksi.
3. Lusikoi täyte pohjan päälle ja paista piirasta 175 asteisen uunin alatasolla n. 40 minuuttia. Peitä piiraan pinta leivinpaperilla paistamisen puolivälissä, jotta täyte ei kärvähtäisi pinnalta.
4. Nauti. Piiras on erityisen taivaallista vanilijajäätelön kanssa!

Jopa sellainen noviisi kuin minä, jolta ei löydy edes piirakkavuokaa ja joka paistaa piiraansa lasivuoan kannella, voi onnistua. Suosittelen!

Onnenkantamoisia

Tässä taannoin kirjoitin keräilyharrastuksestani ja siitä, miten haastavaa tuotannosta poistunutta Iittalan Satumetsä-astiastoa on löytää kohtuullisilla hinnoilla. Olen nöyrimmät kiitokseni velkaa IT-tukihenkilöstölle työprofiiliini liittyvistä teknisistä ongelmista, sillä odotellessani fiksauksia minulla oli aikaa pyöriä nettihuutokaupoissa. Kuinka ollakaan, satuin parahiksi paikalle Huuto.nettiin, jonne joku oli lisännyt täysin uuden ja käyttämättättömän Satumetsä-tarjoilulautasen kolmenkymmenen euron osta heti -hintaan. Ja minähän ostin.

Tuo tarjoiluastiastoni kuningatar saapui kotiovelle eilen, enkä voi vieläkään uskoa satumaista onneani – normaalisti kun käytetystä, ykkösluokan Satumetsä-tarjoilulautasesta on saanut pulittaa seitsemän kahdeksankymmentä euroa. Nyt kokoelmastani uupuu enää iso Satumetsä-tarjoilukulho. Olisiko teillä, hyvät lukijani, vinkkejä, mistähän sellaisen voisi ostaa?

Mission Impossible? – Täydellinen teekannu

Olen jo vuoden päivät etsinyt huusholliimme keraamista teekannua, mutta tehtävä on osoittautunut haastavammaksi kuin alkuun kuvittelin. Olen käynyt lukuisia kertoja Marimekolla sormeilemassa Räsymatto-teekannua, ja mikäli kyseinen teekannu olisi vetoisuudeltaan suurempi, olisin ostanut sen oitis. En tiedä teistä muista, mutta ainakin meillä teetä siemaillaan suurista teemukeista. Räsymatto-teekannu tuntuikin meidän tarpeisiimme varsin epäkäytännölliseltä, sillä kyseinen kannu ei olisi pystynyt hauduttamaan teetä edes kahdelle. Nettihuutokaupoista olen kyttäillyt milloin vanhoja arabialaisia, milloin Iittalan Teema-sarjan teekannuja, mutta kaikkien kohdalla kaupat ovat kaatuneet joko kannujen pieneen vetoisuuteen, säröihin, hukuksissa oleviin sihteihin ja ties mihin.

Päädyin toistaiseksi tekemään teekannun kanssa kompromissin. Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi Lotta Odeliuksen Sagaformille suunnitteleman Retro-teekannun.  Kannusta löytyy vetoisuutta 15 desin verran, mutta siinä ei ole keraamista sihtiä.  Sihdittömyydestään huolimatta teekannu ajaa toistaiseksi asiansa: se on katseet kestävä, konepestävä ja sillä saa hauduteltua kunnon satsin teetä. Retro-kannu sopisi oivasti myös KoKon uusiin väreihin, joihin olen iskenyt silmäni.

Rakkaat lukijat, vihjeet täydellisestä teekannusta otetaan vastaan!

Ihanuuksia avohyllyille

Voih! Jos minulla olisi avohyllyt keittiössä, ostaisin oitis hyllyjen kaunistukseksi nämä Isakin kannelliset mukit pahvirasioissaan. Mikäli sinäkin pidät menninkäisten pienin kätösin iltapuhteinaan valmistamista retrohenkisistä ihanuuksista, niin Isakin tuotteet voivat aiheuttaa ihquähqyä.

Pirteä puolukkakakku

Kotivinkin Taikinaterapiaa-palsta on ihan ykkönen meille, jotka pidämme leipomisesta, mutta emme halua painia monimutkaisten ohjeiden ja eksoottisten raaka-aineiden parissa. Vaalivalvojaisiin valmistui  käden käänteessä marjaisa ja mausteinen puolukkakakku, josta perheen pieninkään ei malttanut pitää tassujaan erossa.

Puolukkakakku

5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1,5 tl soodaa
1 tl neilikkaa
2 tl inkivääriä
2 tl kanelia
100 g margariinia
3 dl maitoa
1 kananmuna
1,5 dl puolukkasurvosta

Tee näin:

1. Sekoita keskenään vehnäjauhot, sokeri, sooda ja mausteet.
2. Lisää kuivien aineiden joukkoon sulatettu margariini, maito, kananmuna ja puolukkasurvos. Vatkaa seos tasaiseksi taikinaksi.
3. Voitele kakkuvuoka ja kaada taikina vuokaan.
4. Paista kakkua uunin alatasolla 175 asteessa noin tunti. Kokeile kakun kypsyyttä cocktail-tikulla
5. Ota kypsä kakku uunista, anna kakun levähtää hetki vuoassa ennen kuin kumoat sen.

Satumetsällä

Heräsin hieman liian myöhään siihen tosiasiaan, että tämän hetken ihanin astiasto, Iittalan Satumetsä, on poistettu tuotannosta. Olen metsästänyt lisäosia ystäväni lahjoittamille mukeille supermarkettien poistolaareista, verkkohuutokaupoista ja ulkomaisista nettiputiikeista. Tuotannosta poistumisen myötä Satumetsän hinnat ovat nousseet pilviin: itsekin olen maksanut joistakin osista käytettyinä yli tuplat verrattuna ohjevähittäismyyntihintaan. Tällä hetkellä astiatarpeeni on suurta tarjoilukulhoa ja -lautasta vaille tyydytetty. En suinkaan pykäisi koko serviisiä Satumetsän ympärille, vaan yhdistelisin astioita minulla oleviin Teema-sarjan mustiin ja valkoisiin astioihin, sekä vaaleansinisiin ja -vihreisiin Kartio-laseihin.

Rakkaat lukijat, mikä astiastosarja lämmittää teidän mieltänne ja tekee aterioinnista vieläkin mukavampaa?

Smoothie on Super!

Kun äitiä vähän väsyttää ja kun Esikolla on vaihteeksi yksi ruokanirsoilukausistaan päällä, turvaudutaan supersmoothie-ohjeisiin. Meidän perheessämme blenderi on kovassa käytössä ja viikossa valmistuu smoothie jos seitsemäskin. Alla smoothie-ohjeet tämän hetken kärkimakuihin, jotka uppoavat myös perheen pienimmälle. Jokaisesta ohjeesta riitää herkkua neljälle. Jos näillä ei lähde päivä käyntiin, niin ei sitten millään!

Huom! Ohjeiden ainesmäärät ovat summittaisia. Itse pidän paksusta ja kylmästä smoothiesta, joka joko hörpitään korkeasta lasista tai lusikoidaan hitaasti nautiskellen pikkunappulan kanssa – siksi jäiset marjat ja paljon rahkaa, jugurttia ja hiutaleita. Se Oikea Koostumus löytyy kokeilemalla ja maistelemalla. Kannattaa myös varmistaa, että oma teho- tai sauvasekoitin jaksaa työstää jäisiä marjoja. Itse olen kärventänyt yhden blenderin moottorin jäisiä mansikoita jyystäessäni. Koneen kuormitusta voi keventää nesteiden avulla.

Marja-avokado-banaanismoothie (alkuperäisestä ohjeesta ja inspiraatiosta kiitos Kokatessa roiskuu -blogin kirjoittajalle)

1 kunnolla kypsä banaani
1 pehmeä avokado
200 g jäisiä suomalaisia mustikoita
200 g jäisiä suomalaisia mansikoita
2 dl maitoa
1/2 – 1 prk rahkaa
1 tl vanilijasokeria
maun mukaan hunajaa, täysruokosokeria tai muuta mieleistä makeuttajaa

Kuori ja pilko banaani. Halkaise avokado, poista kivi ja koverra sisus ulos lusikalla. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja anna koneen tehdä työ puolestasi. Jaa unelmanpehmeä smoothie laseihin ja nauti heti.

Mustaherukka-vadelma-banaanismoothie

1 kunnolla kypsä banaani
100 g jäisiä suomalaisia mustaherukoita
200 g jäisiä suomalaisia vadelmia
2 dl omenamehua
1/2 prk rahkaa
2 dl turkkilaista jugurttia
1 dl neljän viljan hiutaleita
maun mukaan hunajaa, täysruokosokeria tai muuta mieleistä makeuttajaa

Kuori ja pilko banaani. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi. Jaa täyttävä vitamiinipommi laseihin ja nauti heti.

Mango-banaanismoothie

1 kunnolla kypsä banaani
250 g jäisiä mangokuutioita
2 dl omenamehua
1/2-1 prk rahkaa
2 dl turkkilaista jugurttia
maun mukaan hunajaa, täysruokosokeria tai muuta mieleistä makeuttajaa

Kuori ja pilko banaani. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi. Tarjoile raikas hedelmäsmoothie heti.

Kuukauden ässä eli maistuvat sämpylät

Syyskuun Kuukauden ässä -merkki menee sämpyläreseptille. Olen monesti leivoskellut sämpylöitä, mutta niissä on lähes aina ollut jokin vika. Jos ne eivät ole olleet kovia kuin kivet, ne ovat vähintäänkin jääneet likilaskuisiksi, maistuneet hiivalle tai palaneet karrelle. Tänään päätin tarttua sämpylää sitkosta ja onnistua siinä, mikä aikaisemmin on jäänyt vain haaveeksi.

Pistin googlettaen maailman parhaat sämpylät ja yhdistelin neljän hyvältä vaikuttavan reseptin elementtejä. Näitä käytin:

2,5 dl vettä
2,5 dl luomumaitoa
2 rkl tummaa siirappia
2 tl suolaa
1 ps kuivahiivaa
2 dl luomukaurahiutaleita
8 dl 3-viljan sämpyläjauhoja
3 keskikokoista porkkanaa raastettuna
50 g sulatettua voita

Ja näin tein: Lämmitä nesteet kädenlämpöiseksi ja lisää siirappi ja suola. Sekoita kuivahiiva kaurahiutaleisiin ja sekoita nesteeseen. Peitä kulho ja anna taikinan kuplia n. 20 minuutin ajan lämpimässä paikassa. Lisää taikinaan raastetut porkkanat, sämpyläjauhot ja sulatettu voi kevyesti sekoittaen. Peitä kulho ja anna taikinan kohota vielä 20 minuuttia. Leivo taikina sämpylöiksi ja paista 225 asteisessa uunissa n. 15 min uunin keskiosassa.

Jätin taikinan tarkoituksella löysähköksi, sillä jostakin ohjeesta luin löysän taikinan takaavan sämpylöiden kuohkeuden. Ja totta maar, sämppärit veivät kielen mennessään. Pinnasta tuli mukavan rapsakka, mutta sisus jäi ilmavan huokoisaksi. Mikä voikaan olla parempaa kuin uunituore, vielä hieman lämmin sämpylä, jossa on sipaisu voita ja lempijuustoa päällä?! Siippa, tuo armoitettu leipäkriitikko, mätti kerralla kolme, eikä Esikkokaan jäänyt paljoa jälkeen, vaikka raukkaparka kipeänä taas onkin. Huomenna uusiksi!

p.s. Kuvasta sen verran, että tuossa ne oli. Uusi satsi tekeytymään siis heti jauhovarantojen täytyttyä.

Kuukauden ässä eli pikkuleivokset

Kun antibioottikuuri vetelee viimeisiään, mutta olossa ei ole tapahtunut toivotunlaisia muutoksia, ollaan jo aikamoisessa ketutuksen suossa. Mitä tekee ryytynyt äiti-ihminen viimeisillä voimillaan? No vetää ässän hihastaan, eli pyöräyttää pari pellillistä pikkuleivoksia. Ohjeen perusta löytyi leivosvuokapakkauksen kyljestä, makua antavissa aineissa sävelsin omiani.

Pikkuleivokset

2 luomukananmunaa
1 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
0,5 dl luomuvehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilijasokeria
0,25 dl juoksevaa voita

Ensimmäiseen satsiin vedin pakastimesta löytyneitä luomuvadelmia sellaisen pienen rasiallisen, toiseen heitin jo mustuneeksi ehtineen banaanin ja kaapin perukoilta löytyneen puolikkaan pikkupussillisen hasselpähkinärouhetta.

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita perunajauhot, vehnäjauhot, leivinjauhe ja vanilijasokeri keskenään ja sekoita ne juoksevan voin kanssa muna-sokerivaahtoon. Mausta taikina marjoilla, hedelmillä, sitruunamehulla tai vaikkapa omenahillolla. Jaa taikina leivosvuokiin. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Nauti.

Ja mulla mitään kuvia ole, mutta loistavia olivat yhtä kaikki. Nuo vuokaleivosamigurumit löytyivät Etsystä.

Unelmaäitiyden ytimessä

Tein tänään Esikon kanssa jotakin, josta olen haaveillut aina raskausajasta lähtien: Me leivoimme yhdessä pitsaa! Minulle pitsan vääntäminen perheenä symboloi hyviä aikoja, sitä että yhdessä on mukavaa viettää aikaa puuhaillen ja rupatellen.

Edesmennyt Hilsu-mummuni teki maailman parasta pitsaa. Tiedättehän, sellaista, jonka jauheliha on paistettu rapsakaksi ja jossa on runsaasti voimakasta Emmental-juustoa pinnalla. Noudatin tänään mummuni perinteitä jauhelihan ja juuston osalta, mutta tomaattikastikkeessa pistin hieman mummua paremmaksi. Pojasta polvi paranee, tytöstä taju tarkkenee, vai kuinka se meni. Nimittäin tomaattipyreen sijaan valmistin kastikkeen pitkän kaavan mukaan hauduttamalla kaltattuja tomaatteja kelta- ja valkosipulilla, basilikalla, oreganolla ja ripauksella ruokosokeria maustettuna. Ai taivaan vallat, miten hyvää! Esikko osallistui pitsan tekoon maistelemalla raaka-aineita, kommentoimalla ja testailemalla ruuanlaittovälineitä.

Pitsaa maistelimme tietenkin yhdessä ja kaikesta päätellen onnistunutta oli. Isosta pellillisestä riittää hiukopalaa myös huomiseksi. Meidän perheessä pitsa on uusi pulla!

 

 

Top Chef on täällä!

No ei ehkä ihan, mutta eipä paljon puutu. Myönnettäköön, olen paljon parempi leipuri kuin kokki. Pyöräytän käden käänteessä vallan mainioita piiraita ja muita leipomuksia, mutta ruuan kanssa mausteet sun muut ovat vähän hakusessa. Nyt kun Esikko on alkanut lappamaan suuhunsa samaa ruokaa kuin muu perhe, olen päättänyt ryhdistäytyä ruuanlaittorintamalla(kin). Olen lähtenyt liikkeelle ihan perusarkiruuista ja miettinyt, miten saisin potkua kouluruokailuista tutuille hutuille.

Saanko esitellä: Aivan mielettömän hyvä makaronilaatikko.

Tein päivitetyn version makaronilaatikosta oikeastaan niistä aineksista, mitä meillä kaapeista sattui löytymään. Näitä käytin:

2 pientä keltasipulia
tilkka rypsiöljyä
400g luomunaudan paistijauhelihaa (soijarouhettakin olisin voinut käyttää)
paprikajauhetta
valkopippuria
suolaa
kunnon töräys ketsuppia (tomaattimurskaa ei löytynyt, mutta jos olisi, lisäisin aineslistaan myös pari hyppysellistä ruskeaa sokeria)
1 pkt  juustolla ja aurinkokuivatulla tomaatilla täytettyä tuorepastaa
2 luomumunaa
4dl kauramaitoa
Koskenlaskija-sulatejuustoa

Ja näin tein:

1. Pistä uuni lämpenemään 200 asteeseen.
2. Kuori ja kuutioi sipulit. Kuullota kevyesti öljytilkassa.
3. Lisää jauheliha sipulien sekaan, paista ja mausta maun mukaan paprikajauheella, valkopippurilla, suolalla ja ketsupilla.
4. Voitele uunivuoka kevyesti. Lado vuokaan kerroksittain tuorepastaa ja jauhelihaa. Mehevöitä laatikkoa pienillä nokareilla Koskenlaskijaa.
5. Vispaa munat ja kauramaito sekaisin. Heitä joukkoon pikkuripaus suolaa. Kaada seos tuorepasta-jauhelihakerrosten päälle.
6. Paista laatikkoa 20-30 minuuttia, niin että munamaito on jotakuinkin hyytynyt.
7. Anna vetäytyä hetki ja nauti raikkaan salaatin kera!

Ai että, kuinka näin yksinkertainen laatikkoruoka voikin olla hyvää. Muukin perhe kiitti ja oli Top Chefin kanssa täysin samaa mieltä.