Lankarakkautta: Abuelita Merino Worsted

Kyllä langoissa ja langoissa vaan on eroja. Taannoisella Hakaniemen kauppahalliin kohdistuneella lankaostosreissullani hypistelin Abuelitan käsinvärjättyjä lankoja ja kotiin päätyi vyyhti uskomattoman pehmeää Merino Worstedia, joka kutoutui Mariomyssyksi ystävälle. Abuelitan langat tulevat Uruguaysta ja niiden raaka-aine saadaan paikallisten merinolampaiden villasta. Merinovillan tuotannon eettisyydestä keskustellaan aina välillä, joten on lohdullista tietää, että Uruguayan Wool Secretariat on antanut Abuelita Yarnsille sertifikaatin lampaiden hyvästä ja eettisestä hoidosta ja käsittelystä.

Abuelita Yarns langat värjätään käsin ”ämpäri”-menetelmällä. Väriaineilla on Ökotex 100 -ekomerkki. Lanka on erittäin pehmeää, kevyttä ja lämmintä. Se liukuu kauniisti puikoilla ja sen neulominen sujuu kuin tanssi. Minunkaltaiseltani noviisilta peruspipon teko sujui muutamassa tunnissa elokuvaa katsellessa.

Vaikka Abuelita Merino Worstedin hinta voi tuntua melko suolaiselta (11,80 euroa / 100 g vyyhti), niin suosittelen satsaamaan laatuun. Yhdestä vyyhdistä saa jo komean pipon ja kaksi vyyhtiä riittää kevyesti huiviin. Vihreän vyyhdin myyjätär vinkkasi, että villavaippahousuihin Abuelita Merino Worsted sopii myös erittäin hyvin. Villavaippahousut kutoutuvat kuulemma yhdestä 100 gramman vyyhdistä.

Rakkaat lukijat, mitkä ovat teidän lempilankojanne?

Lankakaupassa Hakaniemen kauppahallissa

Sain jokusia päiviä sitten vihiä, että Hakaniemen kauppahallissa on kaksi kerrosta (!), joista ylimmässä on 28 erikoisliikettä (!!), joista yksi on lankakauppa (!!!). Miten tämä on voinut mennä minulta ohi, vaikka olen asustellut pk-seudulla liki neljä vuotta, joista reilu kolme työskentelin aivan Hakaniemen kauppahallin vieressä?!

Lankakauppa Vihreä vyyhti tuo maahan ja myy villa-, merinovilla-, alpakka-, mohair-, egyptiläinen puuvilla- sekä villa- ja puuvillasekoitelankoja. Satuin osumaan paikalle oivaan aikaan, sillä piskuinen puoti myi uskomattomaan yhden euron kerähintaan 100% merinovillaa.

Kassiini päätyikin loput kerät burgundinpunaisesta ja fuksian sävystä, joista suunnittelen tekeväni jotain kivaa itselleni. Tiensä kassiini löysi myös oranssinpunainen Abuelita Merino Worsted -lanka, jonka tikkuan Mariomyssyksi ystävälleni. Tästä lisää myöhemmin.

Vihreässä vyyhdissä kaltaiseni neulenoviisi sai oikein mukavaa, avuliasta ja asiantuntevaa palvelua, ja mikä voikaan olla parempi tapa kruunata lankaostosretki kuin kakkukahvit hallin kahvilassa. Tänne mennään toistekin!

Pehmeänä pehmoihin

Meidän perheessä on lähinnä äiti-ihmisen aloitteesta syntynyt projekti, jonka tarkoitus on tutkia, kuinka monta pehmoa reilu 70 neliön asuntoon mahtuu. Syytän tästä jo addiktion piirteitä sivuavasta tilasta ystävääni, joka vuosi takaperin muisti tuolloin pikkuruista Esikkoa Aarrekidin Pöllöpoikasella. Pöllöpoikanen on tällä hetkellä yksi Esikon suosikkirutisteltavia, joten päädyin hankkimaan omaan kainalooni Pöllöemon välttyäkseni suuremmilta kahnauksilta tyttäreni kanssa.

Luulisi, että nämä otukset pitäisivät sekä äidin ja tyttären tyytyväisinä, mutta kattia kanssa. Taannoisella Kierrätystehdaskatsauksella matkaani liittyi toimintansa lopettaneen Otusotuksen Tiippa. Tuolloin Tiipan suunnitellut Hanna esitteli minulle pehmolelujen tee se itse -paketteja, joista innostuin kovasti. Olen löytänyt useammaltakin pehmojen valmistajalta TSI-ompelupaketteja, jotka sisältävät paitsi  kankaalle painetun pehmon myös täydelliset ohjeet pehmolelun tekemiseen. Omasta takaa on hyvä löytyä ompelukone (paitsi jos jostakin kummallisesta syystä nauttii käsin ompelusta), ompelulankaa ja askarteluvanua.

Viimeisin hankinta perheeseemme on PaaPii Designin Vili Bambi -ompelupaketti. Vilejä saa vaikka millaisissa väreissä, mutta meille päätyi – yllätys yllätys – kuvassa pussaileva musta viipeltäjä. Mikä voikaan olla leppoisampi tapa viettää lempeää kesäiltaa kuin Singerillä suhauttelu ja pehmoisen askarteluvanun kanssa näpertely?!

Vaikka meidän perheen pehmot ovat uudistuotantoa, niin osattiin sitä ennekin – katsokaa vaikka! Mitenkäs teillä, pehmenettekö pehmoille?

Napit vastakkain

Olen täysin hurahtanut käsintehtyihin, kankaalla päällystettyihin nappeihin, joita olen hamstrannut, no, nappikaupalla Etsystä. Siis voiko noin suloisia asioita edes olla hankkimatta!? Napeilla voi paitsi kustomoida ketjuliikkeistä ostettuja lastenvaatteita, ryhdistää käytettyinä hankittuja takkeja, lappuhaalareita ja muita vaatteita, myös tuoda kivaa fiilistä omiin käsityöprojekteihin.

Nappien inspiroimana puikoiltani löytyy tällä hetkellä neuletakki poikineen. Ystävän muutaman kuukauden ikäiselle tirrinkäiselle olisi tarkoitus tehdä limenvihreästä merinosta neuletakki, joka saa rinnuksiinsa oikealla näkyvät pikkuystävät. Esikolle puolestaan teen merinosta sinipunaraidallisen neulejakun, johon ajattelin kiinnittää nuo tyttökaverit tuosta vasemmalta. Ja kun Esikon hiukset vielä himpun verran kasvavat, niin voi että millaisia ihania pinnejä ja pampuloita napeista voikaan askarrella! Kenties jopa allekirjoittaneen voi nähdä keskustan katuja tallaamassa tuollainen maatuska-pinni kutreilla.

Katsellessani erinäisten verkkoputiikkien nappivalikoimia tulin miettineeksi, että olisikohan tällaisilla napeilla tilausta kotimaisilla käsityömarkkinoilla enemmänkin. Ajattelin itse tehdä kokeeksi muutaman kymmenen kappaleen satsin ja myydä niitä huutiksessa. Mikäli napit viedään käsistä, voisin harkita pienen verkkokaupan perustamista. Sinne saisin näppärästi myös ne hankkimani kestovaipatkin myyntiin. Ehkäpä minusta vielä kuoriintuu pieni yrittäjä tässä matkan varrella…