Esikon vaatekaapilla – osa 2

Edellisessä Esikon vaatekaapilla -postauksessa kävikin ilmi, että pidän raikkaista Marimekon pallo- ja raitapaidoista. Kliseisten marivaatteiden parissa jatketaan edelleen. En voinut vastustaa kiusausta, kun nämä kaksi herkkua tulivat vastaan nettihuutokaupassa. Täysin uusi Marimekon Kurkistus-mekko löytyi huomattavasti huokeammalla kuin myymälästä ja uudenveroinen, sinipohjainen Marimekon Iloinen takkimekko niin ikään yli puolet halvemmalla. Voi tulisipa jo kesä, niin tyttönen saisi viilettää marivaatteissaan pitkin peltoja ja pientareita!

Neulehuppari

Tein joskus talvella neulehupparin Kotipalapelin ohjeen mukaan. Ohjeessa luvattiin, että jopa kässätuntien toivottomimmat selviäisivät neulomisesta kunnialla, mutta kyllä minulla oli mennä sormi suuhun tuon hupun kanssa. Vaikka välillä jouduin purkutöihin, niin kyllä tuosta ihan kiva lopulta tuli – niistä unohtuneista etukappaleiden pääntien reunapäättelyistä huolimatta!

En yleensä pidä pätkävärjätyistä langoista, mutta lapsen villatakissa ne vielä menettelevät. Tämä Novita Seiskaveikka Polkan väriyhdistelmä on ihan pirteä sekoitus karkkeja ja hattaraa, sopinee hyvin kevääseen siis.

Mitäs teillä on tällä hetkellä työn alla? 

Esikon vaatekaapilla – osa 1

Esikko on viimeisen parin kuukauden aikana hujahtanut huimasti pituutta, joten garderobin päivitys on ollut paikallaan. Olemme tyystin siirtyneet bodyista paitoihin ja äiti-ihmisen illat ovat kuluneet nettihuutokaupoissa vanhoja Marimekko-paitoja metsästämässä.

Tällä hetkellä haaviin on tarttunut klassisia, erittäin hyväkuntoisia pallo- ja raitakuoseja pikkurahalla. Pallo- ja raitakuosien lisäksi Esikolta löytyy yksivärisiä peruspaitoja, joita voi yhdistellä eri kuosisten liivimekkojen ja lappuhaalarien kanssa mennen tullen.

Olen pesunkestävä mekkoilija, joten lienee selvää, että Esikon vaatekaapista löytyy vino pino (tai pitkä rivi) mekkoja. Olen tehnyt jonnin verran neulemekkoja tyttöselle ihan ite, joita neitonen käyttääkin verrattain usein sukkisten ja leggareiden kanssa. Suosikkeja ovat myös me&i:n mekkoset, joita meille on kertynyt muutamia viime syksyn ja tämän kevään mallistoista.

En vielä tässä vaiheessa osta moniakaan vaatteita uusina, vaan hankin ne hyväkuntoisina käytettyinä esimerkiksi lastenvaatteisiin erikoistuneista second hand -liikkeistä, nettihuutokaupoista ja ystäviltä. Kiina-henkisen ihanuuden Esikolle lahjoitti käsityöguru ja mammakaveri Lentävä, me&i:n musta, täysin käyttämätön geisha-tunika löytyi alle parinkympin nettihuutokaupasta ja Aarrekidin uudenveroinen Aarre-tunikamekko lähti mukaan kympillä paikalliselta lastenvaatekirppikseltä.

Housuja on mielestäni yllättävän vaikea ostaa, sillä Esikko on mallia pulkannaru. Tällä hetkellä on erittäin haastavaa löytää mallia, joka istuisi napakasti vyötäröstä, mutta jonka punteissa riittäisi tarpeeksi pituutta. Juuri nyt meillä on käytössä vain parit housut: yhdet sammarit, joissa vyötärön kireyttä voi säätää kuminauhalla, yhdet lappuhaalarit sekä parit joustovyötäröiset, väljät lökäpöksyt. Lappuhaalareita haluaisin suosia enemmänkin. Mistähän löytyisi kivoja malleja pitkille taaperoille?

Kauluri ja tupsupipo

Voiko ollakaan parempaa iltapuhdetta kuin tikkujen kilkuttelu ja dekkarisarjat!? Esikon kauluri ja tupsupipo syntyivät iki-ihanasta Debbie Blissin cashmerinosta, joka liukuu puikoilla kuin unelma. Kuvassa olevat tekeleet mallailtiin Esikon ylle suoraan puikoilta, joten ne pääsevät vasta nyt sumutukseen ja viimeistelyyn, hifistelijät siis ummistakoot silmänsä rullaantuvilta reunoilta ja epätasaiselta pinnalta.

Kauluri syntyi tavoilleni täysin uskottomasti sieltä omasta päästä. Purkamaan pääsin useampaan otteeseen, mutta syntyihän sieltä erehdyksien lomasta loppuviimein jotain kelvollista. Tupsupipon ohje on mukaelma Novitan kevään 2008 numerossa julkaistusta vauvan myssyn ohjeesta. Solmiamisnauhojen sijaan pistin leuan alta toiselle korvalliselle kookosnapilla kiinnitettävän lenkin, joka on ihan veikeä yksityiskohta. Harmi vain, ettei tuosta meidän elohiirestä saa näillä valon määrillä kunnon kuvaa sitten millään.

Ihan turha tulla!

Syksyn nimittäin. En suostu hyväksymään sitä, että jo elokuun puolella on muka täysi syksy. Muodista ja tyylistä bloggaavat esittelevät kilvan syysgarderobejaan ja syksyn trendejä. Vaatekaupat ovat pullollaan syysrompetta, parin viikon kuluttua kai aloitetaan joulun tekeminen. Sain puistatuksia, kun valveutuneet äiti-ihmiset alkoivat esitellä juuri hankkimiaan lasten toppapukuja Facebookissa (juu juu, parhaat viedään päältä jiiänee). Töidenkin suhteen aikakirjat ovat hieman sekaisin. Koko ajan tuntuu siltä, että vuosi vetelee viimeisiään ja että tässä pitäisi vielä saattaa se ja tuokin juttu päätökseen. Ihmiset hyvät, nyt on vasta elokuu!

Olen niitä tyyppejä, jotka ovat käytännössä koomassa lokakuusta maaliskuuhun. Elän kesästä ja kesälle, talvi puolestaan kuluttaa ja masentaa. Kuulas syksy sieni- ja marjasatoineen olisi periaatteessa ihan siedettävä vuodenaika, jos se ei johtaisi väistämättä talveen. Mutta näillä leveysasteilla kun elelet, niin minkäs teet. Syksyn alku tietää minun kalenterissani varmaa talvea.

Vaikka vastustankin ajatusta syksystä elokuussa, olen kuitenkin järki-ihmisiä. Pitsineuleen syntyminen ei käy ihan käden käänteessä, joten aikaisin on aloitettava, mikäli mielii saada valmista syksyksi. Puikoilta löytyy pehmoista Debbie Blissin Baby Cashmerinoa mintun (vai teemaan sopivasti ompun?) vihreänä. Langan olisi tarkoitus taipua lapsen pitsijakuksi Novitan kesän 2010 numeron ohjetta soveltaen. Mitäs muilta löytyy puikoilta? Jotakin syksyistä, vai peräti sisältöä joulun paketteihin?

Esittelyssä: Baabuska

Esikon vaatevalintoja tehdessäni suosin mielelläni muiden äitien ajatuksella ja rakkaudella valmistamia tuotteita. Tiedättehän, helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan ja sitä rataa. Huutiksessa pyöriessäni törmäsin sattumalta Outiin, jonka valmistamat lippikset tuntuivat heti omilta ja ihan meidän tirrinkäisen näköisiltä. Ostin Outilta ensin yhden lippiksen ja ihastuin hänen kädenjälkeensä välittömästi. Niinpä lähestyin tätä vaatetusalan artesaaniopiskelijaa ja kahden lapsen äitiä pyytääkseni häntä tekemään pari tilaustyötä Esikollemme.

Tilaustöissä on jotakin mahtavaa magiikkaa, jota ei ketjuliikkeissä shoppaillessa tavoita. Esikon vaatteita suunnitellessamme minulla oli mainio tilaisuus tutustua Outin vaatemerkin taustalla vaikuttaviin ideoihin ja periaatteisiin. Outi on rohkaiseva esimerkki kaikille niille, jotka haaveilevat salaa uranvaihdosta. 35-vuotias lahdenseutulaistunut savolainen valmistui alunperin hoitoalalle. Tyttären syntymä sytytti Outissa halun tehdä tälle mekon ”vaikka väkisin ja hampaat irvessä”. Ilmeisesti Outi on saanut mummoltaan verenperintönä taipumuksen käsityöläisyyteensä, sillä tyttärelle suunniteltu mekko aloitti Outin ompelijan uran. Mummon muistolle perustuu myös tuotemerkki Baabuska.

Outi uskoo, että tahdonvoimalla ja työtä pelkäämättömällä asenteella voi myös lastenvaatteita suunnitteleva pärjätä, vaikka tämän alan yrittäjiä riittääkin. Myös omaan ideaan pitää uskoa. Ompelijattaren sydäntä lähellä olevat 70-luvun nostalgia, vaatteiden pitkäikäisyys, vanhat kankaat ja painokuosit sekä yksilöllisyys ovat vedonneet myös muihin äiteihin, sillä Outi on jo opiskelija-aikanaan onnistunut saamaan vaatteilleen vakioasiakkaita. Uusia asiakkaita Outi tavoittaa Huutiksen lisäksi Facebookin ja bloginsa kautta. Voin vain suositella asioimista Outin kanssa, yhteistyö ja suunnittelu kun sujui saumattomasti.

Ja katsokaapas tuota meidän nappulaa, joka kuvissa poseeraa Baabuska-lippiksessään ja suu suklaassa. Neitokainen on ilmeisen mieltynyt päähineeseen, sillä hän ei malttaisi luopua siitä edes sisätiloissa. Esikolle vartavasten tehtyä pöllö-liivaria voi ihailla täällä.

Toim.huom. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan yhteistyöhön ja laadukkaaseen tuotteeseen ihastuneen äidin hehkutus ja kannustus, jotta muutkin katsoisivat hieman sitä ruotsalaisputiikkia kauemmaksi. Minkä hinnassa kenties häviää, sen voittaa tuplasti takaisin juuri omien mieltymysten mukaisesti tehdyssä tuotteessa ja mukavassa ostoskokemuksessa.

Helmat heilumaan

Taannoin mainitsin, että puikoille oli eksynyt jotakin sorbettista. Hamstrasin viime keväänä keräkaupalla Novitan Puro Batikia tarkoituksenani pyöräyttää niistä kesäinen vauvaneule jos kolmaskin tuolloin maailmaan matkalla olleelle Esikolle. Kesä kuitenkin sujui sattuneesta syystä niin sumussa, että en juurikaan koskenut puikkoihin. Tänä kesänä kaikki on toisin, tosin kaappien kätköistä löytyvistä keristä ei enää tehdäkään kuin pari neulejuttua, sillä Esikko on ensimmäisen elinvuotensa aikana venähtänyt pituutta liki 30 senttiä.

Plaza Ellit -sivuilta löytyy yksi kaikkien aikojen lemppariohjeistani, tytön unikkomekko, joka on alunperin julkaistu Modan numerossa 4/2007. Olen hieman mukaillut ohjetta käyttämieni lankojen ja puikkojen paksuuden mukaan, mutta jokaisesta ohjeen perusteella tekemästäni mekosta on tullut varsin bueno.

Esikko saa tänä kesänä taittaa taivalta vadelmasorbettisissa sävyissä hehkuvassa lappumekossa. Mallailin mekkoa typykän päälle ja hän näytti tavallistakin suloisemmalta pelkässä kesämekossaan. Tuleekohan Esikostakin helmojen heiluttaja, kuten äidistään? Ja kyllä, bongasit oikein! Mekon olkaimia koristaa Sewing Rabbitiltä ostamani maatuska-napit.

Jotta Esikon kesägarderobi ei hukkuisi hempeisiin pastilleihin, olen tyylilleni uskollisena hankkinut jotakin uutta, jotakin vanhaa ja jotakin mustaa herttaisuutta taittamaan. Siitä ensi viikolla enemmän.

Postia rapakon takaa

Esikko sai tänään postia Ameriikasta. Marifani Hanna asuu Portlandissa ja hän pitää Etsyssä putiikkiaan, josta löytyy Marimekon kankaista tehtyjä tuotteita. Minuun kolahti erityisesti Hannan mustavalkoiset vauvabodyt, joita tilasin pikkurahalla Esikon kesään parikin kappaletta.

Toisinaan tuntuu siltä, että Marimekkoa ja mariprinttien inspiroimia käyttötarkoituksia uudistetaan ja kehitetään kekseliäästi kaikissa muissa osoitteissa paitsi Marimekolla itsellään.  Herkusta & Koukusta löytyy Sanna Annukan printeistä askarreltuja lintuja ja rintarossi, molemmat ideoita, jotka ryövään heti käyttööni. Iki-ihanasta Etsystä puolestaan löytyy useita Marimekkokankaita ja -printtejä hyödyntäviä tuotteita. Palvelusta kannattaa etsiä toinen toistaan upeampia juttuja nakuttelemalla hakukenttään sana Marimekko.  Ja entäs nämä Mackenzie Moden Marimekko-kankaiset mekkoset! Huh huh sentään, kelpaisi kyllä minullekin.

Marimekkojuttuja selaillessani sain idean jos toisenkin, jolla tuunata niin Esikon vaatevarantoa, terassiparveketta kuin kodin sisustuselementtejä. Täytyy varmaan tutustua myös Mari Savion ja Kati Rapian Surrur – tee oma marimekkosi -kirjaan, jota on hehkutettu useammalla foorumilla.

Oletko sinä tehnyt jotakin omaa Marimekosta? Jaa tuotoksesi ja ideasi kommenttiboksissa!

Kesäkivaa perheen pienimmälle

Naapuritontilla toivoteltiin ihanaa alkavaa kesää ja männä torstaina postiluukusta kolahti mummun kesäinen vaatepaketti Esikolle (jossa tosin allekirjoittaneella oli näppinsä pelissä, toim.huom.). En millään malttaisi odottaa vielä hitusen lämpimimpiä kelejä, jotta pääsisimme Esikon kanssa oikein kunnolla flaneeraamaan kesähepenissämme keskustan puistoihin ja meren rantaan.

Mummun paketista kuoriutui Sophie-kirahvin lisäksi pari Moonkidsin lyhythihaista bodya. Toisessa bodyista  on vallaton viidakkomeininki kun taas toinen, tuo yllä kuvattu body, henkii sähäkkää seiloritunnelmaa. Paketin herkku oli Villervallan musta canvas-mekko. Niin, myönnettäköön tässä vaiheessa, että olen anoppini ikuiseksi kauhistukseksi hullaantunut mustiin lastenvaatteisiin, joita Esikollekin on siunaantunut jo jokunen kappale. Minusta musta ryhdistää ja särmistää hempeämmätkin vauvanvaatteet ja olen alun vastusteluista päästyäni hankkinut Esikolle jopa vaaleanpunaisia vaatekappaleita, joita olen sitten yhdistellyt mustaan, ruskeaan tai tumman siniseen liiallista hattarahöttöefektiä välttääkseni.

Puikoiltakin löytyy Esikolle jotakin kesäistä ja sorbettista, mutta näistä enemmän myöhemmin. Pitänee sitä kait uskoa, että kesä on jo sittenkin ovella.