Meidän maailma

Esikon äiti, neuleaddikti ja wannabe tee itse -tyyppi tuunaa, sisustaa ja kotoilee.

Tuolien verhoilun ihanuudesta ja valinnan vaikeudesta

with 2 comments

Löysin sattumalta uuteen kotiimme aivan mahtavan Lahden Puukalusto Oy:n 1930-luvulla valmistaman ruokailuryhmän. Jatkettava ruokapöytä ja tuolit ovat ikäisekseen aikas hyvässä kunnossa, mutta haluan antaa tuoleille lisää eloisuutta verhoilemalla niiden istuimet uudelleen. Ja nyt tuleekin se tenkkapoo. Mahtavia verhoilukankaita on vaikka millä mitalla, enkä kuollaksenikaan osaa päättää, mihin kankaaseen päätyisin. Valintaa ei myöskään helpota se, että ihastelemani kankaat olisivat samankaltaisia tyyliltään. Voi kääk.

Kuulisinko Kanteleen kutsua, nauttisinko Pikku jätskistä, lekottelisinko Räsymatolla vai herkuttelisinko Puutarhurin parhailla?

Toisaalta, miksi en tarttuisi Taimeen tai päällystäisi Praliinilla? Kaunis kauriskin houkuttaisi tai miksi en tanssahtelisi satavarman Tantsun kanssa.

Nyt kun katselen näitä suosikkikankaitani yhdessä, mielessäni kävi sellainenkin villi ajatus, että miksipä en verhoilisi kutakin tuolia yhdellä suosikeistani. Uuuh, valintoja, valintoja. Mihin kankaaseen sinä päätyisit?

Written by Sanna

19.9.2012 at 13:20

Kategoria(t): Keittiössä, Koti, Sisustus

Mihin se kesä katosi?

leave a comment »

En ole viettänyt kunnon kesää naismuistiin. Viimeisin kesä taitaa olla vuodelta 2008, jolloin reissasimme siipan kanssa pitkin Eurooppaa. Kesä 2009 meni häitä järjestellessä, 2010 olin hukkua hormoonipöllyihin ja viime vuoden kaksi lomaviikkoa meni stressinhuuruisessa automatkassa anoppilaan ja takaisin. Tänä kesänä minulla ei ollut lomaa lainkaan, vaan painoin hommia joka ikinen arkipäivä. Selatessani kuvia kamerastamme näen, että siippa ja Esikko ovat kyllä pitäneet hauskaa. Tyypit ovat pulikoineet milloin altaassa, milloin meressä,  hoploppailleet, retkeillet, lentäneet vieraille maille ja matkustelleet hieman täällä kotimaassakin. Minä sen sijaan olen käkkinyt koneeni äärellä ja ollut täysin tietämätön siitä, että kesä oli ja meni. Tällä viikolla havahduin siihen, että pihapiirimme vaahterat punertavat ja valo on vaihtunut tympeänharmaaseen kalseuteen.

Saimme sentään pakastimen täyteen kesän makuja.

Onneksi tämä syksy tarjoaa jotakin, mitä odottaa. Olemme muuttamassa vajaan parin viikon päästä maaseudulle, vanhan, vuonna 1924 rakennetun kyläkoulun ylisille. Olen jo mielessäni mallaillut pihaistutuksia, sisustanut unelmieni keittiötä ja fiilistellyt vanhojen hirsien ja räsymattojen mutkatonta liittoa. Kyläkoulun yläkerta tarjoaa pienelle perheellemme lääniä elää ja hengittää. Olen ihmetellyt, miten kummassa täytän uudet neliömme yli kaksi kertaa pienemmän kerrostaloasuntomme huonekaluilla, kaikki tavaramme kun mahtuisivat uuden kotimme olohuoneeseen. Kuluva syksy taitaakin sujua rattoisasti kyläkirppiksiä koluten ja nettihuutokauppoja selaillen.

Written by Sanna

12.9.2012 at 10:44

Kategoria(t): Elo ja olo

Kudetta kerä poikineen

leave a comment »

Tein esimieheni kanssa herkkuretken Lankamaailmaan ja roudasin kotiin pari suuren suurta kassillista lankoja. Olen jo jonkin aikaa suunnitellut tekeväni jotain kivaa ontelokuteesta, mutta kanssabloggaajien kauhukertomukset kivistävistä ranteista ja jännetuppitulehduksista ovat tähän saakka hillinneet innostustani. Lankamaailmassa sokaistuin kudehyllyistä virtaavasta väriloistosta ja kuinka ollakaan, neljä kiloa trikookudetta on nyt ilonani ja ranteiden riesana täällä kotona.

Ensimmäisen illan istuin kerimässä trikoovyyhtejä keriksi ja nyt olen hissuksiin virkannut kudetta suureksi istuintyynyksi Esikon huoneeseen. Lopuista kudekeristä taiteilen lelukoreja.

Istuintyyny valmistuu aika verkkaisesti, sillä väellä ja voimalla työstettävää kudetta ei voi virkkailla tuntikausia ilman että ranteet huutavat hoosiannaa. Haaveissani olisi myös värkätä kuteesta suuren suuri Päivänkakkara-matto ruokapöydän alle yhdistämällä kuusi pienempää mattoa toisiinsa. Mitä muuta kuteesta voi tehdä, paitsi koreja ja mattoja? Hyviä ideoita otetaan vastaan!

Written by Sanna

17.7.2012 at 20:12

Kategoria(t): Koukulla, Sisustus, Virkaten

Orvokkeja äidille

leave a comment »

Joskus minulla on vaikeuksia päättää, mihin asentoon sitä suunsa vääntäisi tuon meidän pienen täystuhon kanssa. Esikko oli sitten pistänyt matalaksi huolella ja hartaasti paapomani orvokkimaan meidän terassiltamme. No okei, kyseessä oli kukkalaatikko eikä mikään maaplanttu, mutta kyllä se pieneltä kukkaniityltä minun silmissäni näytti, semminkin kun olen menneinä vuosina onnistunut tappamaan jopa feikkilimoviikunan (siitä vain putosi lehdet, en tiedä mitä tapahtui). Olin jo aikeissa murahtaa katkottuja orvokkeja ja multalänttejä siivotessani, mutta sitten tirppana keksi ilmoittaa keränneensä äidille kukkia. Heltyähän siinä sitten piti.

Keräsin Esikon käsittelystä parhaiten säilyneet orvokit kimpuksi, jonka laitoin Hans Nyqvistin pieneen Kotilasi-sarjan purkkiin. Kauniitahan nuo ovat ja tuoksuvat hyvälle – aivan kuten minun pieni pirpananikin.

Written by Sanna

30.6.2012 at 00:25

Kategoria(t): Äitiys

Pupu Söpö – suloinen amigurumi-pupu

with 2 comments

Amigurumipajan Reija oli oikeassa ennustaessaan, että jäisin nopsaan koukkuun amigurumeihin. En niinkään välitä piskuisista amigurumeista, mutta amigurumitekniikalla tehdyt kunnon kokoiset lelut miellyttävät minua kovasti.

pupu amigurumi lelu

Tämän vaaleanpuna-valkoraidallisen Pupu Söpön näpräsin yhdessä viikonlopussa Game of Thronesia katsellessani ja ohje on täysin omasta päästä repäisty. Kun amigurumitekniikan kerran oppii, ei näihin palloista koostuviin kavereihin tarvitse ohjeita, sen kun vaan päättää, minkä kokoista kaveria tässä tehdään.

pupu amigurumi lelu

Pupu Söpöstä tuli oitis yksi Esikon lempparileluista ja se sai kunnian tulla kanssamme juhannuksen viettoon Äiteen mökille. Möksällä Pupu Söpö kirmaili kukkamaalla ja polkaisi läheiselle tanssilavalle riiuulle. Ties vaikka tässä vielä pääsisi todistamaan pikkupupujen esiinmarssia.

pupu amigurumi lelu

Written by Sanna

26.6.2012 at 07:11

Kategoria(t): Virkaten

Paluu Äiteen mökille

with one comment

Kolme vuotta se otti, mutta nyt on juhannusta vietetty likipitäin kuin silloin ennen. Viime juhannuksenahan uhittelin, että teemme komean paluun Äiteen mökille ja totta vie, juhlistimme keskikesää aurinkoisessa säässä savukalasta, uusista perunoista ja mansikkakakusta nautiskellen. Loikoilimme tuntikausia mökkirannalla ja naperomme fiilisteli lämpöisessä rantavedessä käsipohjaa opetellen ja hiekkakakkuja rakennellen.

No juu, ettei ihan hehkutukseksi menisi, niin Esikolla otti reilu pari päivää tottua maaseudun eläviin. Kaikki hiemankin lentävät, leijailevat, inisevät ja pörisevät luonnonihmeet saivat taaperomme kirkumaan, huutamaan apua ja roikkumaan lahkeessa. Pari päivää siis saimme kanniskella kolmetoistakiloista entomofoobikkoa, ennen kuin tuo suostui ottamaan edes muutaman askeleen itsekseen pihamaalla ja rantahietikolla.

Olin hieman ihmeissäni, että kaveri otti niinkin raskaasti kaikki eläväiset, vaikka olemmehan me kaupungissakin saaneet tutustua niin mehiläisiin, kärpäsiin, hyttysiin kuin muurahaisiinkin. Olin jo jossakin vaiheessa valmis luovuttamaan ja palaamaan kaupunkiin etuajassa, mutta onneksi lauantaiaamusta alkoi kirkuminen ja puntissa roikkuminen vähentyä.

Muutaman viikon kuluttua saankin olla pidemmän aikaa yksin kotona (woop, woop, räikkä, räikkä!), kun Esikko suuntaa siipan kanssa kesäloman viettoon babkalaan. Minulla ei ole tänä vuonna kesälomaa, mutta pari viikkoa yksin kotona käy mainiosti lomasta sekin. Huu, näen jo itseni parvekkeellamme kutimien kimpussa, viinilasi viekussa ja läppäri toimintavalmiina kaffepöydällä. Alkaa varmaan tämäkin blogi jälleen piristyä.

Kiva olla täällä taas kanssanne!

 

Written by Sanna

24.6.2012 at 20:38

Kategoria(t): Elo ja olo

Puistotunnelmissa

with 3 comments

Meidän maailmassa on ollut ihan sairas kevät – kirjaimellisesti. Olemme Esikon kanssa käyneet läpi kaikki taudit ja niiden muunnelmat kurkunpääntulehduksesta keuhkokuumeeseen. Nyt alkaa helpottaa ja toivon tietenkin, että pysyisimme tulevat kuukaudet oikein terveinä.

Sairastellessa ulkoilut ovat olleet minimissä ja nyt olemmekin ottaneet Esikon kanssa puistoaikaa takaisin oikein korkojen kera. Tirrinkäinen nauttii erityisesti keinumisesta ja hiekkakakkujen värkkäilystä. Kaveri ei suostu kiikkumaan rengaskeinussa, mutta vauvakeinussa (tai pikkukeinussa, kuten meillä sitä hienotunteisesti kutsutaan😉 ) uskaltaudutaan nauttimaan hieman hurjemmistakin vauhdeista.

Olemme männä päivinä kartoittaneet lähiseutujemme puistotarjontaa. Äitienpäivänä vuorossa oli Haukilahden puistot, joista löytyi vaikka mitä kivaa. Leikkimisen ohessa nautiskelimme eväitä ja fiilistelimme kevättä mehiläisineen, muurahaisineen ja kärpäsineen. Esikkokin on selkeästi lämpöisemmän ilmanalan tyttöjä, aivan kuten äitinsäkin.

Written by Sanna

14.5.2012 at 13:59

Kategoria(t): Elo ja olo

%d bloggers like this: