Huivi ja miten sitä käytetään

Omistan kasan kauniita huiveja, mutta ne lojuvat vuodesta toiseen käyttämättöminä kaapissa. Ongelmani on, että osaan sitoa huivini tasan tarkkaan yhdellä tavalla. Sitten mieleeni muistui artikkeli, jonka kirjoitin vuosia sitten ensimmäiseen tyyliblogiini. Tuossa artsussa esittelin 1960-luvulla julkaistun kirjasen nimeltä Scarf Ability – 25 Ways to Tie a Scarf.

Vaikka kirjanen on saavuttanut jo komean keski-iän, siitä löytyy yhä ajankohtaisia neuvoja huivien sitomiseksi. Huiveilla pystyy sukkelaan muuntamaan perusasun ilmettä työasusta juhlapuvuksi. Minun perusasuni, tumma mekko, saisi potkua silkkihuivista, joka on sidottu juhlavan Isadoran tai näpsäkän bow tien tavoin. Voin myös kuvitella itseni istuksimassa katukahvilassa Gypsyyn ja suuriin aurinkolaseihin sonnustautuneena. Kirjasen innoittamana lupaan, että tulevina viikkoina käytän ainakin muutamaa huivia sekä arkena että juhlassa.

Käytätkö sinä huiveja?

Kuukauden löytö: Minna Parikka by Mantere

Bongasin nettihuutokaupasta täysin uudet ja käyttämättömät Minna Parikka by Mantere -malliston nilkkurit, murto-osalla alkuperäisestä ohjevähittäismyyntihinnasta, I might add. Kyllä nyt kelpaa!

Kenkiä ihastellessani totesin, että kyllä Suomessa osataan tehdä kenkiä suomalaiselle jalalle ja suomalaisiin olosuhteisiin. Maksankin mielelläni suomalaisten työntekijöiden ammattitaidosta, jos sillä rahalla saa pitkäkestoista laatua. Neljän vuoden takainen Mantereen kenkätehtaan mallisto menestyi ilmeisesti ihan mukavasti ja toivoisin, että saisimme nauttia vastaavanlaisista yhteistyöprojekteista kenkärintamalla jatkossakin – minä kun olen ääriäni myöten kyllästynyt kertakäyttöpuljujen loves-vaatemallistoihin.

Mariomyssy ystävälle

Lankaostosreissullani Hakaniemen kauppahallissa kassiini päätyi vyyhti oranssinpunaista merinovillaa, josta pykäsin Mariomyssyn ystävälleni. Tuli meinaan aika söpis, vaikka itse sanonkin. Myssy sai koristeeksi puuvillalangoista virkatun kukkasen, johon kiinnitin Etsystä ostamani rusettinapin.

Vaikka itse en osaakaan käyttää tuota punaisen sävyä, niin ystävälleni se sopii erittäin hyvin. Katsotaan, josko ystävän tontilta löytyy jossain vaiheessa asukuvia. Erityisesti odotan kuvia myssyn ja trenssin sekä myssyn ja sen Marimekon villakangastakin yhdistelmistä.

Tällä hetkellä olen tehnyt Mariota vain villalangoista, mutta taidanpa tehdä yhden kevätsäille esimerkiksi bambusta – niin tykästynyt olen tähän ohjeeseen.

Mariomyssy

Tiedän, tiedän. Muut ovat tehtailleet Jatan Mariomyssyjä jo vuonna 2008. Minä löysin ohjeen vasta hetki sitten, mutta perusmyssyhän ei voi milloinkaan olla passé, vai mitä?!

Oman Marioni tein ihanasta Rowan Limasta, joka on perulainen baby alpakan, merinovillan ja nylonin neulepunoslanka. Rowan Lima on unelman pehmeää, ja erityisesti minua miellyttävät langan meleeratut värisävyt. Minulla oli lankakaupassa vaikea valita eri värisävyjen välillä, mutta lopulta päädyin yhteen luottoväreistäni, syvän viininpunaiseen sävyyn numero 891 La Paz. Kustomoin Mariomyssyni 70-luvulta peräisin olevalla puisella rintakorulla, johon on käsinmaalattu kaunis kukka-asetelma. Ja pliis, suokaa anteeksi hämyinen valokuva! Siippa on kameran ja Esikon kera anoppilassa pitkän viikonlopun visiitillä, joten nyt on tyytyminen Macin Photo Boothilla napsaistuun kuvaan.

Mariomyssyn ohje on tekijälleen kiitollinen, sillä se on ajaton ja valmistuu nopeasti. Myssyllä on lähes rajattomasti muuntelumahdollisuuksia, ja veikkaan vahvasti, että tässä on yksi lemppariohjeistani ikinä. Suunnitelmissani on ostaa seuraavalla lankakauppavierailulla oranssinpunaista lankaa ja valmistaa Mario ystävälleni, joka on tuohon väriin juuri nyt kovin hullaantunut.

Oletko sinä jo tehnyt Mariomyssyn?

Sukkaa pukkaa

Löysin lankavarastoistani neljä kerää viininpunaista Novitan Nallea, jota kaiketi kaavailin alunperin neulemekoksi tai tunikaksi. Kerät ovat marinoituneet korin pohjalla jo neljä vuotta, joten päätin pyöräyttää ne aikuisen asusteiksi ja vauvan vaatteiksi. Puikoilta kuoriutuu tällä kertaa ihan itselle polvisukat, joihin olen soveltanut Novitan kevään 2010 numerosta löytynyttä neulottujen villaisten sukkien ohjetta. Alkuperäinen, kirjoneuleraidalla terästetty ohje on sen verran ihana, että ajattelin toteuttaa sukat myös kahdesta harmaan sävystä. Viininpunaiseen en olemassa olevista varastoistani löytänyt tarpeeksi hyvin matchaavaa toista sävyä, joten ensimmäinen pari saa kylkeensä tipusia, vähän niin kuin tässä.

Tossutellen

Jos mieluisien ensiaskelkenkien löytäminen vaati töitä, niin nahkatossujen metsästys se vasta sai hien pintaan. Olen varmaan ainoa äiti-ihminen, joka kehittää sydänalaa korventavan ahdistuksen tästäkin asiasta. Esikkomme meni siis pari viikkoa sitten päiväkotiin. Hoitopaikka oli lomalla ollessamme muistanut meitä vanhempia listalla, johon kirjatut asiat pitäisi olla lapsella mukana ”heti ensimmäisestä hoitopäivästä lähtien”. Kun kerran paperille asti ovat kirjanneet, niin täytyy kait nuo olla, ajattelin minä, ja lähdin tikkana ostoksille viimeisenä viikonloppuna ennen päiväkodin alkua. Muut asiat löytyivätkin suht helposti, mutta ne tossut…

Me 70-luvulla syntyneet muistamme riemulla jumppatossuiksi kutsutut, kirkkoveneen muotoiset nahkaläpyskät, joita oli KAIKILLA. Nykyisin tossumarkkinoilla löytyy vaihtoehtoja: on Ainoa, Reinoa, Crocsia ja Mocciksia. Tyylitietoiset shoppaavat Tohvelisankarilla tai Punavuoren peikossa. Siippa olisi halunnut Esikolle jotakin todella vaaleanpunaista, kimaltelevaa ja rimpsuista, mutta minimalisti ja anti-prinsessa minussa pisti vastaan. Varattakoon äidille kaikki oikeudet tehdä tyylivalinnat niin kauan kuin lapsi ei itse mangu hellokittyjen ja hörhelöiden perään, sanon minä. Siippa nielaisikin muutaman kerran tyhjää, kun kaivoin kassista ostosviikonlopun päätteeksi tummansiniset Tintti-tossut (mustissa ei harmikseni löytynyt oikeaa kokoa).

Näin parin viikon totuttelujakson jälkeen siipankin on täytynyt myöntää, että Tintit ovat varsin simppelit ja tyylikkäät. Ne myös sopivat vaatteiden kuin vaatteiden kanssa. Hän käytti Tinteistä sanaa ”kenkämäiset”, mikä mielestäni kuvaa varsin hyvin tossujen luonnetta, kun ne ovat taaperon jalassa. Tossut sujahtavat sukkelasti jalkaan, mutta pysyvät kovemmassakin menossa mukana. Harmi vain, että Tinttejä ei kuulemma enää valmisteta. Hamstrasinkin Huutiksesta vastaisuuden varalle yhtä kokoa suuremmat tossut – mustat, kuinkas muuten.

Ja siitä tossupakosta heti ensimmäisestä päiväkotipäivästä lähtien: meidän tyttö on edelleen ainoa, joka pistää tossua toisen eteen. Taidan siis jatkossa ottaa hieman rennommin näissä(kin) asioissa.

Aaltoliikettä

Puikoilta löytyy ensimmäinen pitsineuleeni ikinä. Olen jo jonnin aikaa haaveillut kesäisen kepeästä pitsihuivista ja eilen ryhdyin ajatuksista tekoihin. Selailtuani aikani erilaisia neuleohjeita päädyin KOTOlivingistä löytyvään aaltopitsikaulaliinan ohjeeseen. Aaltopitsin mallineule vaikuttaa sen verran helpolta, että tuskin edes meikäläinen voi sitä tyriä. Näin muutamia senttejä tikuttuani voin sanoa pitäväni aaltopitsineuleesta, sillä vaihtelusta huolimatta se on varsin yksinkertainen toteuttaa. Lankana käytän Lang Yarnsin Jawoll Magicia, jota pistän pitsiksi suositeltua suuremmilla puikoilla ilmavuuden lisäämiseksi. Mikäli pitsin neulominen ei ala nyppiä, saattaa olla, että ystäviäkin tullaan lahjomaan pitsihuiveilla aina sopivan tilaisuuden tullen.