Neulehuppari

Tein joskus talvella neulehupparin Kotipalapelin ohjeen mukaan. Ohjeessa luvattiin, että jopa kässätuntien toivottomimmat selviäisivät neulomisesta kunnialla, mutta kyllä minulla oli mennä sormi suuhun tuon hupun kanssa. Vaikka välillä jouduin purkutöihin, niin kyllä tuosta ihan kiva lopulta tuli – niistä unohtuneista etukappaleiden pääntien reunapäättelyistä huolimatta!

En yleensä pidä pätkävärjätyistä langoista, mutta lapsen villatakissa ne vielä menettelevät. Tämä Novita Seiskaveikka Polkan väriyhdistelmä on ihan pirteä sekoitus karkkeja ja hattaraa, sopinee hyvin kevääseen siis.

Mitäs teillä on tällä hetkellä työn alla? 

Ensimmäinen amigurumini

Ensimmäisessä Kipinä-kerhon tapaamisessa opettelin amiguruminteon perustekniikan, mikä olikin huomattavasti helpompi nakki kuin alkuun kuvittelin. Virkkaaminen sinänsä ei ollut läheskään niin vaikeaa kuin pelkäsin, tosin tiukkaakin tiukempi käsialani huvitti paitsi minua myös kerhokavereitani. Kunhan se koukkuaminen tulee tutummaksi, niin eiköhän se otekin hellitä ja ranne rentoudu…

Tein ensimmäisenä harjoitustyönäni pikkuruisen pöllön. Amigurumipöllö oli varsin hauska toteutettava, tyyppi kun on mahdollista saada valmiiksi muutamassa tunnissa. Minun poikasellani ei ole vielä siipiä, mutta yhtä kaikki, se on vikkelä kaveri kintuistaan – milloin se lymyää krysanteemipuskassa, milloin taas soittelee pilapuheluita Hirvimäille.

Sain Reijalta opastusta lankojen valinnassa ja hamstrasinkin sitten useamman kerän amigurumilankoja taannoiselta lankakauppareissultani.  Poikkesin samalla Hobby Pointissa silmä- ja kuono-ostoksilla ja ostin myös virkkaajien suuresti hehkuttaman Clover Soft Touch -koukun, josko se hieman helpottaisi virkkaamisen outoudesta johtuvaa sormi- ja rannesärkyä.  Nyt vain pitäisi löytää sitä aikaa, jotta saisin elukka-armeijan alulle. Ensimmäiseksi ajattelin tehdä pari pupua ja tipua pääsiäisasetelmaa sulostuttamaan.

EDIT: Reijan blogista löytyy suloisia kuvia hänen pöllöistään ja vinkit, mistä ohje on peräisin. Kannattaa tsekata!

Mariomyssy ystävälle

Lankaostosreissullani Hakaniemen kauppahallissa kassiini päätyi vyyhti oranssinpunaista merinovillaa, josta pykäsin Mariomyssyn ystävälleni. Tuli meinaan aika söpis, vaikka itse sanonkin. Myssy sai koristeeksi puuvillalangoista virkatun kukkasen, johon kiinnitin Etsystä ostamani rusettinapin.

Vaikka itse en osaakaan käyttää tuota punaisen sävyä, niin ystävälleni se sopii erittäin hyvin. Katsotaan, josko ystävän tontilta löytyy jossain vaiheessa asukuvia. Erityisesti odotan kuvia myssyn ja trenssin sekä myssyn ja sen Marimekon villakangastakin yhdistelmistä.

Tällä hetkellä olen tehnyt Mariota vain villalangoista, mutta taidanpa tehdä yhden kevätsäille esimerkiksi bambusta – niin tykästynyt olen tähän ohjeeseen.

Mariomyssy

Tiedän, tiedän. Muut ovat tehtailleet Jatan Mariomyssyjä jo vuonna 2008. Minä löysin ohjeen vasta hetki sitten, mutta perusmyssyhän ei voi milloinkaan olla passé, vai mitä?!

Oman Marioni tein ihanasta Rowan Limasta, joka on perulainen baby alpakan, merinovillan ja nylonin neulepunoslanka. Rowan Lima on unelman pehmeää, ja erityisesti minua miellyttävät langan meleeratut värisävyt. Minulla oli lankakaupassa vaikea valita eri värisävyjen välillä, mutta lopulta päädyin yhteen luottoväreistäni, syvän viininpunaiseen sävyyn numero 891 La Paz. Kustomoin Mariomyssyni 70-luvulta peräisin olevalla puisella rintakorulla, johon on käsinmaalattu kaunis kukka-asetelma. Ja pliis, suokaa anteeksi hämyinen valokuva! Siippa on kameran ja Esikon kera anoppilassa pitkän viikonlopun visiitillä, joten nyt on tyytyminen Macin Photo Boothilla napsaistuun kuvaan.

Mariomyssyn ohje on tekijälleen kiitollinen, sillä se on ajaton ja valmistuu nopeasti. Myssyllä on lähes rajattomasti muuntelumahdollisuuksia, ja veikkaan vahvasti, että tässä on yksi lemppariohjeistani ikinä. Suunnitelmissani on ostaa seuraavalla lankakauppavierailulla oranssinpunaista lankaa ja valmistaa Mario ystävälleni, joka on tuohon väriin juuri nyt kovin hullaantunut.

Oletko sinä jo tehnyt Mariomyssyn?

Sukkaa pukkaa

Löysin lankavarastoistani neljä kerää viininpunaista Novitan Nallea, jota kaiketi kaavailin alunperin neulemekoksi tai tunikaksi. Kerät ovat marinoituneet korin pohjalla jo neljä vuotta, joten päätin pyöräyttää ne aikuisen asusteiksi ja vauvan vaatteiksi. Puikoilta kuoriutuu tällä kertaa ihan itselle polvisukat, joihin olen soveltanut Novitan kevään 2010 numerosta löytynyttä neulottujen villaisten sukkien ohjetta. Alkuperäinen, kirjoneuleraidalla terästetty ohje on sen verran ihana, että ajattelin toteuttaa sukat myös kahdesta harmaan sävystä. Viininpunaiseen en olemassa olevista varastoistani löytänyt tarpeeksi hyvin matchaavaa toista sävyä, joten ensimmäinen pari saa kylkeensä tipusia, vähän niin kuin tässä.

Sukka poikineen

Kun mummuvainaan hienostelukengät ja Tommy Hilfigerin kiilakorot joutuvat luopumaan silkkipapereilla vuoratuista laatikoistaan ja antamaan tilaa jämälangoille, on lankahamsterilla jonkin sortin ongelma. Jemmaan jämälankoja kenkäbokseihin suunnitelmissani toteuttaa toinen toistaan upeampia jämälankaprojekteja raitaneuleista isoäidin neliöistä koottuun torkkupeittoon. Aina kuitenkin uuden kerän houkutus vie mukanaan ja jämälankaprojekti siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Tällä hetkellä varastoistani löytyvistä jämälangoista syntyisi jo parisänkyyn sopiva päiväpeitto, joten voitte vain kuvitella pikkuisten lankanyssyköiden määrän.

Hermostuin laatikoista pursoileviin jämälankoihin siinä määrin, että päätin pyöräyttää osan langoista neuletöiksi joulun välipäivinä. Tästä projektista syntyi pikkuruinen sukka poikineen. Pikkuiset jalat ovat siitä kiitollisia, että vauvalle tai taaperolle sopivan sukkaparin saa kätevästi valmiiksi yhdessä illassa.

Ehdottomaksi suosikkilangakseni on noussut Debbie Blissin cashmerino, josta värkkäsin taannoin kaulurin ja tupsupipon Esikolle. Debbie Blissistä syntyikin kaksi paria ”junasukkien” inspiroimia pehmeitä talvitervehdyksiä lähipiirin poikasille. Sukkia on syntynyt myös Novitan Luxus Alpacasta ja Nalle-langoista.

Varastoista löytyy vielä hyvä määrä mustaa Novitan Tico Ticoa, josta olen haaveillut polvisukkia itselleni. Nyt kun täällä etelässäkin on koittanut talvi, villaiset polvisukat tulisivat enemmän kuin tarpeeseen. Näissä sukissa taitaakin sitten kulua jokunen ilta kauemmin kuin vauvojen sukissa.

Kauluri ja tupsupipo

Voiko ollakaan parempaa iltapuhdetta kuin tikkujen kilkuttelu ja dekkarisarjat!? Esikon kauluri ja tupsupipo syntyivät iki-ihanasta Debbie Blissin cashmerinosta, joka liukuu puikoilla kuin unelma. Kuvassa olevat tekeleet mallailtiin Esikon ylle suoraan puikoilta, joten ne pääsevät vasta nyt sumutukseen ja viimeistelyyn, hifistelijät siis ummistakoot silmänsä rullaantuvilta reunoilta ja epätasaiselta pinnalta.

Kauluri syntyi tavoilleni täysin uskottomasti sieltä omasta päästä. Purkamaan pääsin useampaan otteeseen, mutta syntyihän sieltä erehdyksien lomasta loppuviimein jotain kelvollista. Tupsupipon ohje on mukaelma Novitan kevään 2008 numerossa julkaistusta vauvan myssyn ohjeesta. Solmiamisnauhojen sijaan pistin leuan alta toiselle korvalliselle kookosnapilla kiinnitettävän lenkin, joka on ihan veikeä yksityiskohta. Harmi vain, ettei tuosta meidän elohiirestä saa näillä valon määrillä kunnon kuvaa sitten millään.

Ihan turha tulla!

Syksyn nimittäin. En suostu hyväksymään sitä, että jo elokuun puolella on muka täysi syksy. Muodista ja tyylistä bloggaavat esittelevät kilvan syysgarderobejaan ja syksyn trendejä. Vaatekaupat ovat pullollaan syysrompetta, parin viikon kuluttua kai aloitetaan joulun tekeminen. Sain puistatuksia, kun valveutuneet äiti-ihmiset alkoivat esitellä juuri hankkimiaan lasten toppapukuja Facebookissa (juu juu, parhaat viedään päältä jiiänee). Töidenkin suhteen aikakirjat ovat hieman sekaisin. Koko ajan tuntuu siltä, että vuosi vetelee viimeisiään ja että tässä pitäisi vielä saattaa se ja tuokin juttu päätökseen. Ihmiset hyvät, nyt on vasta elokuu!

Olen niitä tyyppejä, jotka ovat käytännössä koomassa lokakuusta maaliskuuhun. Elän kesästä ja kesälle, talvi puolestaan kuluttaa ja masentaa. Kuulas syksy sieni- ja marjasatoineen olisi periaatteessa ihan siedettävä vuodenaika, jos se ei johtaisi väistämättä talveen. Mutta näillä leveysasteilla kun elelet, niin minkäs teet. Syksyn alku tietää minun kalenterissani varmaa talvea.

Vaikka vastustankin ajatusta syksystä elokuussa, olen kuitenkin järki-ihmisiä. Pitsineuleen syntyminen ei käy ihan käden käänteessä, joten aikaisin on aloitettava, mikäli mielii saada valmista syksyksi. Puikoilta löytyy pehmoista Debbie Blissin Baby Cashmerinoa mintun (vai teemaan sopivasti ompun?) vihreänä. Langan olisi tarkoitus taipua lapsen pitsijakuksi Novitan kesän 2010 numeron ohjetta soveltaen. Mitäs muilta löytyy puikoilta? Jotakin syksyistä, vai peräti sisältöä joulun paketteihin?

Esittelyssä: Baabuska

Esikon vaatevalintoja tehdessäni suosin mielelläni muiden äitien ajatuksella ja rakkaudella valmistamia tuotteita. Tiedättehän, helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan ja sitä rataa. Huutiksessa pyöriessäni törmäsin sattumalta Outiin, jonka valmistamat lippikset tuntuivat heti omilta ja ihan meidän tirrinkäisen näköisiltä. Ostin Outilta ensin yhden lippiksen ja ihastuin hänen kädenjälkeensä välittömästi. Niinpä lähestyin tätä vaatetusalan artesaaniopiskelijaa ja kahden lapsen äitiä pyytääkseni häntä tekemään pari tilaustyötä Esikollemme.

Tilaustöissä on jotakin mahtavaa magiikkaa, jota ei ketjuliikkeissä shoppaillessa tavoita. Esikon vaatteita suunnitellessamme minulla oli mainio tilaisuus tutustua Outin vaatemerkin taustalla vaikuttaviin ideoihin ja periaatteisiin. Outi on rohkaiseva esimerkki kaikille niille, jotka haaveilevat salaa uranvaihdosta. 35-vuotias lahdenseutulaistunut savolainen valmistui alunperin hoitoalalle. Tyttären syntymä sytytti Outissa halun tehdä tälle mekon ”vaikka väkisin ja hampaat irvessä”. Ilmeisesti Outi on saanut mummoltaan verenperintönä taipumuksen käsityöläisyyteensä, sillä tyttärelle suunniteltu mekko aloitti Outin ompelijan uran. Mummon muistolle perustuu myös tuotemerkki Baabuska.

Outi uskoo, että tahdonvoimalla ja työtä pelkäämättömällä asenteella voi myös lastenvaatteita suunnitteleva pärjätä, vaikka tämän alan yrittäjiä riittääkin. Myös omaan ideaan pitää uskoa. Ompelijattaren sydäntä lähellä olevat 70-luvun nostalgia, vaatteiden pitkäikäisyys, vanhat kankaat ja painokuosit sekä yksilöllisyys ovat vedonneet myös muihin äiteihin, sillä Outi on jo opiskelija-aikanaan onnistunut saamaan vaatteilleen vakioasiakkaita. Uusia asiakkaita Outi tavoittaa Huutiksen lisäksi Facebookin ja bloginsa kautta. Voin vain suositella asioimista Outin kanssa, yhteistyö ja suunnittelu kun sujui saumattomasti.

Ja katsokaapas tuota meidän nappulaa, joka kuvissa poseeraa Baabuska-lippiksessään ja suu suklaassa. Neitokainen on ilmeisen mieltynyt päähineeseen, sillä hän ei malttaisi luopua siitä edes sisätiloissa. Esikolle vartavasten tehtyä pöllö-liivaria voi ihailla täällä.

Toim.huom. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan yhteistyöhön ja laadukkaaseen tuotteeseen ihastuneen äidin hehkutus ja kannustus, jotta muutkin katsoisivat hieman sitä ruotsalaisputiikkia kauemmaksi. Minkä hinnassa kenties häviää, sen voittaa tuplasti takaisin juuri omien mieltymysten mukaisesti tehdyssä tuotteessa ja mukavassa ostoskokemuksessa.

Sipulipiilo

Esikko aloitti viime viikolla päivähoidon ja sai heti tuliaisina tujun nuhakuumeen, joka vaivaa hengitystieinfektiolla ryyditettynä myös allekirjoittanutta. Olen mankunut asiasta jo muissa yhteyksissä, joten ei tässä siitä sen enempää. Sen sijaan haluan ylistää sipulin tehoa tukkoisen nenän avaajana.

Esikon sairaus alkoi rajuna tukkoisuutena ja kuumeiluna männä perjantaina. Perjantain ja lauantain vastainen yö vietettiin torkahdellen ja huonoa oloa itkeskellen. Jossakin vaiheessa suolaliuossuihkeiden ruikkiminen kaverin nenään alkoi tuntua jo pahimman sortin kidutukselta, josta ei kuitenkaan ollut sanottavammin apua. Päätin kääntyä uskollisen ystävän, Googlen, puoleen. Google tiesi kertoa, että tehoäidit viittaavat kintaalla apteekkien tarjonnalle ja turvautuvat sipuliin. Siitä se ajatus sitten lähti.

Saanko esitellä: Sipulipiilo – tehokas liman irrottaja ja hengitysteiden avaaja!

Pilkoin kolme pienehköä sipulia palasiksi ja sujautin ne parinkymmenen denierin polvisukkaan. Tehostin sipulimehujen virtausta antamalla sukkapallerolle pari mojovaa iskua lihanuijalla – loistava keino myös purkaa unettoman yön aiheuttamaa angstia. Kiepautin sukkaan solmun ja kiinnitin sipulipiiloksi nimeämäni apuvälineen Esikon sängyn pinnaan ja avot. Se, että koko kämppä haisee raskaan työn raatajalta on pientä siihen verrattuna, että pikkuinen nukkui levollisesti seuraavat yöt. Kikka toimii myös aikuisella.

Löytyyköhän tämä jo Niksi-Pirkasta!?

Pehmeänä pehmoihin

Meidän perheessä on lähinnä äiti-ihmisen aloitteesta syntynyt projekti, jonka tarkoitus on tutkia, kuinka monta pehmoa reilu 70 neliön asuntoon mahtuu. Syytän tästä jo addiktion piirteitä sivuavasta tilasta ystävääni, joka vuosi takaperin muisti tuolloin pikkuruista Esikkoa Aarrekidin Pöllöpoikasella. Pöllöpoikanen on tällä hetkellä yksi Esikon suosikkirutisteltavia, joten päädyin hankkimaan omaan kainalooni Pöllöemon välttyäkseni suuremmilta kahnauksilta tyttäreni kanssa.

Luulisi, että nämä otukset pitäisivät sekä äidin ja tyttären tyytyväisinä, mutta kattia kanssa. Taannoisella Kierrätystehdaskatsauksella matkaani liittyi toimintansa lopettaneen Otusotuksen Tiippa. Tuolloin Tiipan suunnitellut Hanna esitteli minulle pehmolelujen tee se itse -paketteja, joista innostuin kovasti. Olen löytänyt useammaltakin pehmojen valmistajalta TSI-ompelupaketteja, jotka sisältävät paitsi  kankaalle painetun pehmon myös täydelliset ohjeet pehmolelun tekemiseen. Omasta takaa on hyvä löytyä ompelukone (paitsi jos jostakin kummallisesta syystä nauttii käsin ompelusta), ompelulankaa ja askarteluvanua.

Viimeisin hankinta perheeseemme on PaaPii Designin Vili Bambi -ompelupaketti. Vilejä saa vaikka millaisissa väreissä, mutta meille päätyi – yllätys yllätys – kuvassa pussaileva musta viipeltäjä. Mikä voikaan olla leppoisampi tapa viettää lempeää kesäiltaa kuin Singerillä suhauttelu ja pehmoisen askarteluvanun kanssa näpertely?!

Vaikka meidän perheen pehmot ovat uudistuotantoa, niin osattiin sitä ennekin – katsokaa vaikka! Mitenkäs teillä, pehmenettekö pehmoille?

Helmat heilumaan

Taannoin mainitsin, että puikoille oli eksynyt jotakin sorbettista. Hamstrasin viime keväänä keräkaupalla Novitan Puro Batikia tarkoituksenani pyöräyttää niistä kesäinen vauvaneule jos kolmaskin tuolloin maailmaan matkalla olleelle Esikolle. Kesä kuitenkin sujui sattuneesta syystä niin sumussa, että en juurikaan koskenut puikkoihin. Tänä kesänä kaikki on toisin, tosin kaappien kätköistä löytyvistä keristä ei enää tehdäkään kuin pari neulejuttua, sillä Esikko on ensimmäisen elinvuotensa aikana venähtänyt pituutta liki 30 senttiä.

Plaza Ellit -sivuilta löytyy yksi kaikkien aikojen lemppariohjeistani, tytön unikkomekko, joka on alunperin julkaistu Modan numerossa 4/2007. Olen hieman mukaillut ohjetta käyttämieni lankojen ja puikkojen paksuuden mukaan, mutta jokaisesta ohjeen perusteella tekemästäni mekosta on tullut varsin bueno.

Esikko saa tänä kesänä taittaa taivalta vadelmasorbettisissa sävyissä hehkuvassa lappumekossa. Mallailin mekkoa typykän päälle ja hän näytti tavallistakin suloisemmalta pelkässä kesämekossaan. Tuleekohan Esikostakin helmojen heiluttaja, kuten äidistään? Ja kyllä, bongasit oikein! Mekon olkaimia koristaa Sewing Rabbitiltä ostamani maatuska-napit.

Jotta Esikon kesägarderobi ei hukkuisi hempeisiin pastilleihin, olen tyylilleni uskollisena hankkinut jotakin uutta, jotakin vanhaa ja jotakin mustaa herttaisuutta taittamaan. Siitä ensi viikolla enemmän.

Aaltoliikettä

Puikoilta löytyy ensimmäinen pitsineuleeni ikinä. Olen jo jonnin aikaa haaveillut kesäisen kepeästä pitsihuivista ja eilen ryhdyin ajatuksista tekoihin. Selailtuani aikani erilaisia neuleohjeita päädyin KOTOlivingistä löytyvään aaltopitsikaulaliinan ohjeeseen. Aaltopitsin mallineule vaikuttaa sen verran helpolta, että tuskin edes meikäläinen voi sitä tyriä. Näin muutamia senttejä tikuttuani voin sanoa pitäväni aaltopitsineuleesta, sillä vaihtelusta huolimatta se on varsin yksinkertainen toteuttaa. Lankana käytän Lang Yarnsin Jawoll Magicia, jota pistän pitsiksi suositeltua suuremmilla puikoilla ilmavuuden lisäämiseksi. Mikäli pitsin neulominen ei ala nyppiä, saattaa olla, että ystäviäkin tullaan lahjomaan pitsihuiveilla aina sopivan tilaisuuden tullen.

Sukkasiksi meni

Se Noro Kureyon nimittäin. Ensimmäistä sukkaa tikutessani totesin, että Noron väritys alkoi muistuttaa koiran oksennusta, joten ei kun purkutöihin. Samalla raakkasin kovalla kädellä kaikki ne oranssit ja rusehtavan kukertavat sävyt sieltä kerältä pois. Koska lankakerät keventyivät useamman kymmenen gramman verran, ei lankaa riittänyt ihan villasukiksi asti, mutta sukkasiksi kumminkin.

Minivartiset sukkaset saavat toimia jalan lämmittiminä betonilattiaisella terassiparvekkeellamme, jossa varmaan tulee vietettyä aamu, päivä ja ilta jos toinenkin tässä kesän mittaan. Vaikka alkuun hieman harmittikin ettei Noro Kureyon ollutkaan ihan sitä mitä ajattelin, niin kyllä nuo sukkaset lämmittävät jalkapohjien lisäksi myös mieltä. Eriparisuudesta huolimatta ihan kivat niistä sittenkin tuli.

Postia rapakon takaa

Esikko sai tänään postia Ameriikasta. Marifani Hanna asuu Portlandissa ja hän pitää Etsyssä putiikkiaan, josta löytyy Marimekon kankaista tehtyjä tuotteita. Minuun kolahti erityisesti Hannan mustavalkoiset vauvabodyt, joita tilasin pikkurahalla Esikon kesään parikin kappaletta.

Toisinaan tuntuu siltä, että Marimekkoa ja mariprinttien inspiroimia käyttötarkoituksia uudistetaan ja kehitetään kekseliäästi kaikissa muissa osoitteissa paitsi Marimekolla itsellään.  Herkusta & Koukusta löytyy Sanna Annukan printeistä askarreltuja lintuja ja rintarossi, molemmat ideoita, jotka ryövään heti käyttööni. Iki-ihanasta Etsystä puolestaan löytyy useita Marimekkokankaita ja -printtejä hyödyntäviä tuotteita. Palvelusta kannattaa etsiä toinen toistaan upeampia juttuja nakuttelemalla hakukenttään sana Marimekko.  Ja entäs nämä Mackenzie Moden Marimekko-kankaiset mekkoset! Huh huh sentään, kelpaisi kyllä minullekin.

Marimekkojuttuja selaillessani sain idean jos toisenkin, jolla tuunata niin Esikon vaatevarantoa, terassiparveketta kuin kodin sisustuselementtejä. Täytyy varmaan tutustua myös Mari Savion ja Kati Rapian Surrur – tee oma marimekkosi -kirjaan, jota on hehkutettu useammalla foorumilla.

Oletko sinä tehnyt jotakin omaa Marimekosta? Jaa tuotoksesi ja ideasi kommenttiboksissa!