Huivi ja miten sitä käytetään

Omistan kasan kauniita huiveja, mutta ne lojuvat vuodesta toiseen käyttämättöminä kaapissa. Ongelmani on, että osaan sitoa huivini tasan tarkkaan yhdellä tavalla. Sitten mieleeni muistui artikkeli, jonka kirjoitin vuosia sitten ensimmäiseen tyyliblogiini. Tuossa artsussa esittelin 1960-luvulla julkaistun kirjasen nimeltä Scarf Ability – 25 Ways to Tie a Scarf.

Vaikka kirjanen on saavuttanut jo komean keski-iän, siitä löytyy yhä ajankohtaisia neuvoja huivien sitomiseksi. Huiveilla pystyy sukkelaan muuntamaan perusasun ilmettä työasusta juhlapuvuksi. Minun perusasuni, tumma mekko, saisi potkua silkkihuivista, joka on sidottu juhlavan Isadoran tai näpsäkän bow tien tavoin. Voin myös kuvitella itseni istuksimassa katukahvilassa Gypsyyn ja suuriin aurinkolaseihin sonnustautuneena. Kirjasen innoittamana lupaan, että tulevina viikkoina käytän ainakin muutamaa huivia sekä arkena että juhlassa.

Käytätkö sinä huiveja?

Ohramunat

Otsikko kenties antaa ymmärtää jotain muuta, mutta todellisuudessa kyse on pääsiäisruohosta, tarkemmin sanottuna ohrasta, jonka istutimme yhdessä Esikon kanssa. En ole milloinkaan ollut mikään juhlapyhäihminen per se, mutta lapsen myötä olen yrittänyt skarpata hieman tässä(kin) asiassa. Omassa lapsuudessani pääsiäisruohoksi kylvettiin rairuohon siemeniä voirasioihin. Me päätimme toimia hieman toisin Pinterestistä löytämäni kuvasarjan innoittamana.

Törmäsin kaupassa ohransiemeniin ja ajattelin jämäkän ohran kestävän suklaamunista innostuneen lapsosen hyppysissä hieman paremmin kuin hentoisen rairuohon. Kylvimme ohran munankuoriin ja olemme reilu viikon seuranneet ohran kasvua ja pitäneet munista hyvää huolta. Nyt kelpaa pääsiäisen tulla!

Esikko laittaa multaa munankuoriin.

Kylvös on kohta valmis.

Ohra alkoi puskea esiin kolmantena päivänä kylvöstä.

Äiti-ihminen pääsi jo parturoimaan munat – eipä ole maailma paljoa menettänyt, kun en kampaajan ammattiin ole päätynyt. 😉

Sipulipiilo

Esikko aloitti viime viikolla päivähoidon ja sai heti tuliaisina tujun nuhakuumeen, joka vaivaa hengitystieinfektiolla ryyditettynä myös allekirjoittanutta. Olen mankunut asiasta jo muissa yhteyksissä, joten ei tässä siitä sen enempää. Sen sijaan haluan ylistää sipulin tehoa tukkoisen nenän avaajana.

Esikon sairaus alkoi rajuna tukkoisuutena ja kuumeiluna männä perjantaina. Perjantain ja lauantain vastainen yö vietettiin torkahdellen ja huonoa oloa itkeskellen. Jossakin vaiheessa suolaliuossuihkeiden ruikkiminen kaverin nenään alkoi tuntua jo pahimman sortin kidutukselta, josta ei kuitenkaan ollut sanottavammin apua. Päätin kääntyä uskollisen ystävän, Googlen, puoleen. Google tiesi kertoa, että tehoäidit viittaavat kintaalla apteekkien tarjonnalle ja turvautuvat sipuliin. Siitä se ajatus sitten lähti.

Saanko esitellä: Sipulipiilo – tehokas liman irrottaja ja hengitysteiden avaaja!

Pilkoin kolme pienehköä sipulia palasiksi ja sujautin ne parinkymmenen denierin polvisukkaan. Tehostin sipulimehujen virtausta antamalla sukkapallerolle pari mojovaa iskua lihanuijalla – loistava keino myös purkaa unettoman yön aiheuttamaa angstia. Kiepautin sukkaan solmun ja kiinnitin sipulipiiloksi nimeämäni apuvälineen Esikon sängyn pinnaan ja avot. Se, että koko kämppä haisee raskaan työn raatajalta on pientä siihen verrattuna, että pikkuinen nukkui levollisesti seuraavat yöt. Kikka toimii myös aikuisella.

Löytyyköhän tämä jo Niksi-Pirkasta!?