Mihin se kesä katosi?

En ole viettänyt kunnon kesää naismuistiin. Viimeisin kesä taitaa olla vuodelta 2008, jolloin reissasimme siipan kanssa pitkin Eurooppaa. Kesä 2009 meni häitä järjestellessä, 2010 olin hukkua hormoonipöllyihin ja viime vuoden kaksi lomaviikkoa meni stressinhuuruisessa automatkassa anoppilaan ja takaisin. Tänä kesänä minulla ei ollut lomaa lainkaan, vaan painoin hommia joka ikinen arkipäivä. Selatessani kuvia kamerastamme näen, että siippa ja Esikko ovat kyllä pitäneet hauskaa. Tyypit ovat pulikoineet milloin altaassa, milloin meressä,  hoploppailleet, retkeillet, lentäneet vieraille maille ja matkustelleet hieman täällä kotimaassakin. Minä sen sijaan olen käkkinyt koneeni äärellä ja ollut täysin tietämätön siitä, että kesä oli ja meni. Tällä viikolla havahduin siihen, että pihapiirimme vaahterat punertavat ja valo on vaihtunut tympeänharmaaseen kalseuteen.

Saimme sentään pakastimen täyteen kesän makuja.

Onneksi tämä syksy tarjoaa jotakin, mitä odottaa. Olemme muuttamassa vajaan parin viikon päästä maaseudulle, vanhan, vuonna 1924 rakennetun kyläkoulun ylisille. Olen jo mielessäni mallaillut pihaistutuksia, sisustanut unelmieni keittiötä ja fiilistellyt vanhojen hirsien ja räsymattojen mutkatonta liittoa. Kyläkoulun yläkerta tarjoaa pienelle perheellemme lääniä elää ja hengittää. Olen ihmetellyt, miten kummassa täytän uudet neliömme yli kaksi kertaa pienemmän kerrostaloasuntomme huonekaluilla, kaikki tavaramme kun mahtuisivat uuden kotimme olohuoneeseen. Kuluva syksy taitaakin sujua rattoisasti kyläkirppiksiä koluten ja nettihuutokauppoja selaillen.