Aamun marjaisa voimapirtelö

Tunnustan, että meillä syödään aivan liian vähän marjoja, vaikka ne ovat luonnollisin ja terveellisin tapa hankkia tarvittavat vitamiinit, hivenaineet, kuidut ja flavonoidit maistuvan makeassa muodossa. Marjoja suositellaan nautittavaksi ainakin desin verran joka päivä, joten olen yrittänyt ujuttaa marjoja smoothien, jugurtin ja puuron joukkoon. Napostelumarjat maistuvat parhaimmalta juuri poimittuina, joten nyt alkukeväästä pakastemarjoja hyödynnetään erilaisissa herkkuresepteissä.

Aamu käynnistyy loistavasti tällä täyteläisen pehmeällä voimapirtelöllä, josta löytyy sopivassa suhteessa proteiinia, hyviä rasvoja, hyviä hiilihydraatteja ja antioksidantteja. Ohjeesta riittää herkkua kahteen suureen lasilliseen tai neljään pienempään. Kokeile ja ihastu!

Näitä tarvitset:

1 kypsä avokado
1/2 ps luomumarjoja (minä käytän Pakkasmarjan Luomumarjasekoitusta, jossa on puna- ja mustaherukoita, mansikoita ja mustikoita)
iso kourallinen kurpitsansiemeniä
1 prk maitorahkaa
maitoa massan notkistamiseksi
tilkka hunajaa tai muuta mieleistäsi makeutusainetta

Tee näin:

Halkaise avokado, poista kivi ja koverra sisus ulos lusikalla. Laita avokado, marjat, kurpitsansiemenet ja rahka tehosekoittimeen, lisää myös tilkka maitoa ja makeutusainetta ja anna koneen tehdä työ puolestasi. Jaa unelmanpehmeä voimapirtelö laseihin ja nauti heti.

Kuukauden löytö: Minna Parikka by Mantere

Bongasin nettihuutokaupasta täysin uudet ja käyttämättömät Minna Parikka by Mantere -malliston nilkkurit, murto-osalla alkuperäisestä ohjevähittäismyyntihinnasta, I might add. Kyllä nyt kelpaa!

Kenkiä ihastellessani totesin, että kyllä Suomessa osataan tehdä kenkiä suomalaiselle jalalle ja suomalaisiin olosuhteisiin. Maksankin mielelläni suomalaisten työntekijöiden ammattitaidosta, jos sillä rahalla saa pitkäkestoista laatua. Neljän vuoden takainen Mantereen kenkätehtaan mallisto menestyi ilmeisesti ihan mukavasti ja toivoisin, että saisimme nauttia vastaavanlaisista yhteistyöprojekteista kenkärintamalla jatkossakin – minä kun olen ääriäni myöten kyllästynyt kertakäyttöpuljujen loves-vaatemallistoihin.

Ruukkuviljelyä

Editoin kuluneella viikolla kevätkylvöihin liittyviä verkkotekstejä ja innostuin kovasti ruukkuviljelystä. Viikonlopun ruokaostoksilla nappasin mukaani tête-à-tête ruukkunarsisseja, joita istuttelimme Esikon kanssa tänä aamuna.

Esikko oli aivan täpinöissään kylvöpuuhista, sillä harvoin sitä saa oikein luvan kanssa mellastaa ruukkujen, ämpärin ja mullan kanssa sisätiloissa. Narsissien muovikääröistä luin, että tämä lajike kestää jopa -10 asteen pakkasta ja että sitä kastellaan vain niukasti – aivan loistava lajike siis meikäläiselle, jonka huushollissa kasvit eivät ole aikaisemmin viihtyneet.

En tiedä, olisiko nuo sipulit pitänyt peittää mullalla kasvin ollessa ruukussa, mutta mielestäni sipulit olivat niin symppiksiä silmille, että en raaskinut moista tehdä. Parvekkeemme on joka tapauksessa lasitettu, joten kovin huimiin pakkaslukemiin siellä ei päästä. Mitähän muuta sinne parvekkeelle voisi näin kevään kynnyksellä laittaa?

Miltä sinun pihalla tai parvekkeella näyttää näin keväällä?

Pähkinäpiiras

Bongasin Kotivinkin 5/2012 Taikinaterapiaa-palstalta pähkinäpiiraan ohjeen, jota oli pakko kokeilla. Tietenkään kaappien kätköistä ei löytynyt inspiraation iskiessä kaikkia aineksia, mitä alkuperäisessä reseptissä oli: Minulla ei ollut tarpeeksi voita eikä kananmunia taikinaa varten. Lisäksi kaurahiutaleet ja pähkinärouhe olivat päässeet loppumaan. Pähkinäpiirasta meillä silti nautittiin iltateen kanssa, joten tässäpä variaatio Sanniksen tapaan:

Ainekset

1 pkt murotaikinaa
voita tai margariinia piirakkavuoan voiteluun
1 ps pähkinä-mantelisekoitusta
1/2 ps kurpitsansiemeniä
1 1/2 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
2 rkl sitruunamehua

Tee näin

1. Voitele piirakkavuoka ja painele sulanut murotaikina sen pohjalle ja reunoille.
2. Sekoita pähkinät, siemenet, fariinisokeri, kananmunat ja sitruunamehu massaksi.
3. Lusikoi täyte pohjan päälle ja paista piirasta 175 asteisen uunin alatasolla n. 40 minuuttia. Peitä piiraan pinta leivinpaperilla paistamisen puolivälissä, jotta täyte ei kärvähtäisi pinnalta.
4. Nauti. Piiras on erityisen taivaallista vanilijajäätelön kanssa!

Jopa sellainen noviisi kuin minä, jolta ei löydy edes piirakkavuokaa ja joka paistaa piiraansa lasivuoan kannella, voi onnistua. Suosittelen!

Ensimmäinen amigurumini

Ensimmäisessä Kipinä-kerhon tapaamisessa opettelin amiguruminteon perustekniikan, mikä olikin huomattavasti helpompi nakki kuin alkuun kuvittelin. Virkkaaminen sinänsä ei ollut läheskään niin vaikeaa kuin pelkäsin, tosin tiukkaakin tiukempi käsialani huvitti paitsi minua myös kerhokavereitani. Kunhan se koukkuaminen tulee tutummaksi, niin eiköhän se otekin hellitä ja ranne rentoudu…

Tein ensimmäisenä harjoitustyönäni pikkuruisen pöllön. Amigurumipöllö oli varsin hauska toteutettava, tyyppi kun on mahdollista saada valmiiksi muutamassa tunnissa. Minun poikasellani ei ole vielä siipiä, mutta yhtä kaikki, se on vikkelä kaveri kintuistaan – milloin se lymyää krysanteemipuskassa, milloin taas soittelee pilapuheluita Hirvimäille.

Sain Reijalta opastusta lankojen valinnassa ja hamstrasinkin sitten useamman kerän amigurumilankoja taannoiselta lankakauppareissultani.  Poikkesin samalla Hobby Pointissa silmä- ja kuono-ostoksilla ja ostin myös virkkaajien suuresti hehkuttaman Clover Soft Touch -koukun, josko se hieman helpottaisi virkkaamisen outoudesta johtuvaa sormi- ja rannesärkyä.  Nyt vain pitäisi löytää sitä aikaa, jotta saisin elukka-armeijan alulle. Ensimmäiseksi ajattelin tehdä pari pupua ja tipua pääsiäisasetelmaa sulostuttamaan.

EDIT: Reijan blogista löytyy suloisia kuvia hänen pöllöistään ja vinkit, mistä ohje on peräisin. Kannattaa tsekata!

Lankarakkautta: Abuelita Merino Worsted

Kyllä langoissa ja langoissa vaan on eroja. Taannoisella Hakaniemen kauppahalliin kohdistuneella lankaostosreissullani hypistelin Abuelitan käsinvärjättyjä lankoja ja kotiin päätyi vyyhti uskomattoman pehmeää Merino Worstedia, joka kutoutui Mariomyssyksi ystävälle. Abuelitan langat tulevat Uruguaysta ja niiden raaka-aine saadaan paikallisten merinolampaiden villasta. Merinovillan tuotannon eettisyydestä keskustellaan aina välillä, joten on lohdullista tietää, että Uruguayan Wool Secretariat on antanut Abuelita Yarnsille sertifikaatin lampaiden hyvästä ja eettisestä hoidosta ja käsittelystä.

Abuelita Yarns langat värjätään käsin ”ämpäri”-menetelmällä. Väriaineilla on Ökotex 100 -ekomerkki. Lanka on erittäin pehmeää, kevyttä ja lämmintä. Se liukuu kauniisti puikoilla ja sen neulominen sujuu kuin tanssi. Minunkaltaiseltani noviisilta peruspipon teko sujui muutamassa tunnissa elokuvaa katsellessa.

Vaikka Abuelita Merino Worstedin hinta voi tuntua melko suolaiselta (11,80 euroa / 100 g vyyhti), niin suosittelen satsaamaan laatuun. Yhdestä vyyhdistä saa jo komean pipon ja kaksi vyyhtiä riittää kevyesti huiviin. Vihreän vyyhdin myyjätär vinkkasi, että villavaippahousuihin Abuelita Merino Worsted sopii myös erittäin hyvin. Villavaippahousut kutoutuvat kuulemma yhdestä 100 gramman vyyhdistä.

Rakkaat lukijat, mitkä ovat teidän lempilankojanne?

Onnea on: ikioma käsityökerho

Olen jo pitkään kaiholla lukenut muun muassa Herkun&Koukun tyttöjen sekä Jonnan blogeista kerhoilutunnelmia ja haaveillut omasta käsityökerhosta. Jonna kannusti minua taannoin perustamaan kerhon, ja työkuvioiden vaihdoksen myötä ryhdyin tuumasta toimeen. Syntyi Kipinä-kerho, jossa jaetaan ideoita ja pidetään yllä yhteyksiä, joiden avulla edistetään nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista.

Kipinä-kerhossa verkostoidutaan ja vaihdetaan ajankohtaisia työkuulumisia kepeästi käsitöiden ääressä. Kipinäläiset pyrkivät tapaamaan kerran kuussa, ja ensimmäisen tapaamisen perusteella täytyy todeta, että en halua missata yhtäkään kerhoilukertaa, niin kivaa oli iskeä kipinää yhdessä.

Tällä kerralla meitä pääsi vain kolme paikalle, mutta sainpas kädestä pitäen yksityisoppetusta siitä, miten amigurumi syntyy. Tästä lisää omassa postauksessaan.

Mariomyssy ystävälle

Lankaostosreissullani Hakaniemen kauppahallissa kassiini päätyi vyyhti oranssinpunaista merinovillaa, josta pykäsin Mariomyssyn ystävälleni. Tuli meinaan aika söpis, vaikka itse sanonkin. Myssy sai koristeeksi puuvillalangoista virkatun kukkasen, johon kiinnitin Etsystä ostamani rusettinapin.

Vaikka itse en osaakaan käyttää tuota punaisen sävyä, niin ystävälleni se sopii erittäin hyvin. Katsotaan, josko ystävän tontilta löytyy jossain vaiheessa asukuvia. Erityisesti odotan kuvia myssyn ja trenssin sekä myssyn ja sen Marimekon villakangastakin yhdistelmistä.

Tällä hetkellä olen tehnyt Mariota vain villalangoista, mutta taidanpa tehdä yhden kevätsäille esimerkiksi bambusta – niin tykästynyt olen tähän ohjeeseen.

Lukutoukka

Opin lukemaan todella varhain ja olen ollut kirjaihmisiä niin kauan kuin saatan muistaa. Jo nappulana minulla oli oma kirjastokortti ja talvella minulla oli tapana raijata pulkkakaupalla kirjoja kotiin luettavaksi.

Kun odotin Esikkoa, toivoin salaa, että hänkin tuntisi mieltymystä kirjoihin. Esikko on osoittanut ihan vauvasta kiinnostusta kirjojen kuviin, mutta lukemiseen hän ei edelleenkään, karvan vajaa kaksivuotiaana, jaksa keskittyä, vaikka äiti kuinka yrittää elävöittää kertomuksia lähes Oscar-patsaan arvoisin näyttelijäsuorituksin.

Olemme viime syksystä käyneet viikoittain kirjastossa ja yritän ostaa Esikolle mukavia katselukirjoja. Esikko on tällä hetkellä todella innoissaan realistisista kuvakirjoista ja viime aikoina olemmekin lukeneet paljon Sonja Fiedlerin Saku ja Lotta -kurkistuskirjaa. Tässä kurkistuskirjassa lapsi tutustuu Sakun ja Lotan opastuksella mm. ruumiinosiin, lääkärissä käyntiin ja terveellisiin elämäntapoihin. Tiedä sitten oliko tämän kirjan ansiota vai mitä, mutta Esikko ei enää karju kurkku suorana neuvolavisiitillä ja hampaiden pesu sujuu kuin leikki.

Kaipailenkin nyt teiltä, hyvät lukijani, vinkkejä mukavista kuvakirjoista. Mitä teidän kotonanne luetaan lasten kanssa?

Lankakaupassa Hakaniemen kauppahallissa

Sain jokusia päiviä sitten vihiä, että Hakaniemen kauppahallissa on kaksi kerrosta (!), joista ylimmässä on 28 erikoisliikettä (!!), joista yksi on lankakauppa (!!!). Miten tämä on voinut mennä minulta ohi, vaikka olen asustellut pk-seudulla liki neljä vuotta, joista reilu kolme työskentelin aivan Hakaniemen kauppahallin vieressä?!

Lankakauppa Vihreä vyyhti tuo maahan ja myy villa-, merinovilla-, alpakka-, mohair-, egyptiläinen puuvilla- sekä villa- ja puuvillasekoitelankoja. Satuin osumaan paikalle oivaan aikaan, sillä piskuinen puoti myi uskomattomaan yhden euron kerähintaan 100% merinovillaa.

Kassiini päätyikin loput kerät burgundinpunaisesta ja fuksian sävystä, joista suunnittelen tekeväni jotain kivaa itselleni. Tiensä kassiini löysi myös oranssinpunainen Abuelita Merino Worsted -lanka, jonka tikkuan Mariomyssyksi ystävälleni. Tästä lisää myöhemmin.

Vihreässä vyyhdissä kaltaiseni neulenoviisi sai oikein mukavaa, avuliasta ja asiantuntevaa palvelua, ja mikä voikaan olla parempi tapa kruunata lankaostosretki kuin kakkukahvit hallin kahvilassa. Tänne mennään toistekin!

Mariomyssy

Tiedän, tiedän. Muut ovat tehtailleet Jatan Mariomyssyjä jo vuonna 2008. Minä löysin ohjeen vasta hetki sitten, mutta perusmyssyhän ei voi milloinkaan olla passé, vai mitä?!

Oman Marioni tein ihanasta Rowan Limasta, joka on perulainen baby alpakan, merinovillan ja nylonin neulepunoslanka. Rowan Lima on unelman pehmeää, ja erityisesti minua miellyttävät langan meleeratut värisävyt. Minulla oli lankakaupassa vaikea valita eri värisävyjen välillä, mutta lopulta päädyin yhteen luottoväreistäni, syvän viininpunaiseen sävyyn numero 891 La Paz. Kustomoin Mariomyssyni 70-luvulta peräisin olevalla puisella rintakorulla, johon on käsinmaalattu kaunis kukka-asetelma. Ja pliis, suokaa anteeksi hämyinen valokuva! Siippa on kameran ja Esikon kera anoppilassa pitkän viikonlopun visiitillä, joten nyt on tyytyminen Macin Photo Boothilla napsaistuun kuvaan.

Mariomyssyn ohje on tekijälleen kiitollinen, sillä se on ajaton ja valmistuu nopeasti. Myssyllä on lähes rajattomasti muuntelumahdollisuuksia, ja veikkaan vahvasti, että tässä on yksi lemppariohjeistani ikinä. Suunnitelmissani on ostaa seuraavalla lankakauppavierailulla oranssinpunaista lankaa ja valmistaa Mario ystävälleni, joka on tuohon väriin juuri nyt kovin hullaantunut.

Oletko sinä jo tehnyt Mariomyssyn?

Onnenkantamoisia

Tässä taannoin kirjoitin keräilyharrastuksestani ja siitä, miten haastavaa tuotannosta poistunutta Iittalan Satumetsä-astiastoa on löytää kohtuullisilla hinnoilla. Olen nöyrimmät kiitokseni velkaa IT-tukihenkilöstölle työprofiiliini liittyvistä teknisistä ongelmista, sillä odotellessani fiksauksia minulla oli aikaa pyöriä nettihuutokaupoissa. Kuinka ollakaan, satuin parahiksi paikalle Huuto.nettiin, jonne joku oli lisännyt täysin uuden ja käyttämättättömän Satumetsä-tarjoilulautasen kolmenkymmenen euron osta heti -hintaan. Ja minähän ostin.

Tuo tarjoiluastiastoni kuningatar saapui kotiovelle eilen, enkä voi vieläkään uskoa satumaista onneani – normaalisti kun käytetystä, ykkösluokan Satumetsä-tarjoilulautasesta on saanut pulittaa seitsemän kahdeksankymmentä euroa. Nyt kokoelmastani uupuu enää iso Satumetsä-tarjoilukulho. Olisiko teillä, hyvät lukijani, vinkkejä, mistähän sellaisen voisi ostaa?

Uusi blogituttavuus amigurumien ystäville

Kollegani on taitava amigurumien tekijä ja nyt hän jakaa herkkukuvia virkatuista minieläimistä uudessa blogissaan Amigurumipaja. Amigurumipajasta löytyy myös linkkejä amigurumien ohjeisiin sekä kirja- ja lankavinkkejä. Suosittelen kaikille, jotka ovat koukussa amigurumeihin!

Olen menossa kollegan oppiin maaliskuun alussa, jolloin hän opastaa ihkauudessa käsityökerhossamme amigurumien saloihin. Kenties tälläkin tontilla tullaan näkemään suloisuus jos toinenkin, mikäli koukku vain pysyy kädessäni.

Kuvasta kiitos Amigurumipajan Reijalle!

Retroaarteita

Olen tehnyt aikamatkan menneeseen lukemalla alennusmyynnistä kotiin kannettua Anna-Kaisa Huuskon teosta Retroaarteet. Kotimaista muotoilua ja kulttuurihistoriaa tuntevalle kokoomateos ei sinänsä tarjoa uutta ja ihmeellistä, mutta kirjan kaunis kuvitus kutsuu hengähtämään hetkeksi kirjan parissa.

Kirjassa esitellään niin suomalaista kattauskulttuuria, painokangasteollisuutta kuin kalustetuotantoakin. Itse nautin erityisen paljon suomalaisesta valaisinsuunnittelusta sekä villan ja pellavan käytöstä kertovista luvuista, joista ei usein pääse lukemaan. Näistä luvuista sain erityisen paljon uusia ideoita ja inspiraatiota oman kodin sisustukseen. Myös kodin pintamateriaaleista kertova luku antoi mainioita vinkkejä siitä, miten jo pienillä yksityiskohdilla, kuten esimerkiksi tapeteilla tai vetimillä, voi näppärästi tuoda menneen ajan henkeä nykykotiin.

Kirja sopii oivallisesti niin selailukirjaksi kuin myös tietolähteeksi sodanjälkeisestä suomalaisesta muotoilusta kiinnostuneelle sisustajalle. Katso lukunäyte WSOY:n sivuilta!

Sukkaa pukkaa

Löysin lankavarastoistani neljä kerää viininpunaista Novitan Nallea, jota kaiketi kaavailin alunperin neulemekoksi tai tunikaksi. Kerät ovat marinoituneet korin pohjalla jo neljä vuotta, joten päätin pyöräyttää ne aikuisen asusteiksi ja vauvan vaatteiksi. Puikoilta kuoriutuu tällä kertaa ihan itselle polvisukat, joihin olen soveltanut Novitan kevään 2010 numerosta löytynyttä neulottujen villaisten sukkien ohjetta. Alkuperäinen, kirjoneuleraidalla terästetty ohje on sen verran ihana, että ajattelin toteuttaa sukat myös kahdesta harmaan sävystä. Viininpunaiseen en olemassa olevista varastoistani löytänyt tarpeeksi hyvin matchaavaa toista sävyä, joten ensimmäinen pari saa kylkeensä tipusia, vähän niin kuin tässä.

Mission Impossible? – Täydellinen teekannu

Olen jo vuoden päivät etsinyt huusholliimme keraamista teekannua, mutta tehtävä on osoittautunut haastavammaksi kuin alkuun kuvittelin. Olen käynyt lukuisia kertoja Marimekolla sormeilemassa Räsymatto-teekannua, ja mikäli kyseinen teekannu olisi vetoisuudeltaan suurempi, olisin ostanut sen oitis. En tiedä teistä muista, mutta ainakin meillä teetä siemaillaan suurista teemukeista. Räsymatto-teekannu tuntuikin meidän tarpeisiimme varsin epäkäytännölliseltä, sillä kyseinen kannu ei olisi pystynyt hauduttamaan teetä edes kahdelle. Nettihuutokaupoista olen kyttäillyt milloin vanhoja arabialaisia, milloin Iittalan Teema-sarjan teekannuja, mutta kaikkien kohdalla kaupat ovat kaatuneet joko kannujen pieneen vetoisuuteen, säröihin, hukuksissa oleviin sihteihin ja ties mihin.

Päädyin toistaiseksi tekemään teekannun kanssa kompromissin. Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi Lotta Odeliuksen Sagaformille suunnitteleman Retro-teekannun.  Kannusta löytyy vetoisuutta 15 desin verran, mutta siinä ei ole keraamista sihtiä.  Sihdittömyydestään huolimatta teekannu ajaa toistaiseksi asiansa: se on katseet kestävä, konepestävä ja sillä saa hauduteltua kunnon satsin teetä. Retro-kannu sopisi oivasti myös KoKon uusiin väreihin, joihin olen iskenyt silmäni.

Rakkaat lukijat, vihjeet täydellisestä teekannusta otetaan vastaan!

Ihanuuksia avohyllyille

Voih! Jos minulla olisi avohyllyt keittiössä, ostaisin oitis hyllyjen kaunistukseksi nämä Isakin kannelliset mukit pahvirasioissaan. Mikäli sinäkin pidät menninkäisten pienin kätösin iltapuhteinaan valmistamista retrohenkisistä ihanuuksista, niin Isakin tuotteet voivat aiheuttaa ihquähqyä.

Valo puhkeaa kukkaan

Törmäsin Pintrestin kautta Francois Legault’n käytetyistä aterimista tehtyihin valaisimiin. Nyt tiedän, mikä on seuraava projektini.

Sointu sokerikko ja kermakko

Uijui näitä söpöläisiä! Sain tänään postitse paketin Kallungista, jossa oli keräämäni Sointu-sarjan sokerikko ja kermakko. En ole aikaisemmin nähnyt kermakkoa livenä, joten voitte kuvitella sitä hämmästystä, kun paketista kuoriutui hiukka reilu desin vetoinen, hempeän roosan sävyinen astia. Sitten tajusin, että reilu kuusikymmentä vuotta sitten kahvikupit eivät olleet samaa kokoluokkaa kuin nyt ja että kermaa käytettiin säästeliäästi; tilkkanen katkaisemaan kahvilta kitkerän terän. Tulen kaiketi käyttämään astioita parempina pyhinä, jolloin tavanomaisen Presidentin sijaan kupeista löytyy kahvien aatelia, Jamaica Blue Mountainia.

Pirteä puolukkakakku

Kotivinkin Taikinaterapiaa-palsta on ihan ykkönen meille, jotka pidämme leipomisesta, mutta emme halua painia monimutkaisten ohjeiden ja eksoottisten raaka-aineiden parissa. Vaalivalvojaisiin valmistui  käden käänteessä marjaisa ja mausteinen puolukkakakku, josta perheen pieninkään ei malttanut pitää tassujaan erossa.

Puolukkakakku

5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1,5 tl soodaa
1 tl neilikkaa
2 tl inkivääriä
2 tl kanelia
100 g margariinia
3 dl maitoa
1 kananmuna
1,5 dl puolukkasurvosta

Tee näin:

1. Sekoita keskenään vehnäjauhot, sokeri, sooda ja mausteet.
2. Lisää kuivien aineiden joukkoon sulatettu margariini, maito, kananmuna ja puolukkasurvos. Vatkaa seos tasaiseksi taikinaksi.
3. Voitele kakkuvuoka ja kaada taikina vuokaan.
4. Paista kakkua uunin alatasolla 175 asteessa noin tunti. Kokeile kakun kypsyyttä cocktail-tikulla
5. Ota kypsä kakku uunista, anna kakun levähtää hetki vuoassa ennen kuin kumoat sen.