Uurrettuja unelmia
Olen ollut silkoisten pintojen ja virtaviivaisten muotojen ystävä niin kauan kuin saatan muistaa. Silmääni on viehättänyt yksinkertaisuus, konstailemattomuus ja koruttomuus. Valkoinen, tumman harmaa ja tiikki on hallinnut kotini värikarttaa. Joku saattaisi kutsua makuani minimalistiseksi, minä puolestani funktionaaliseksi.
Pinterestin kuvakokoelmia katsellessani havahduin siihen, että olen merkinnyt muistiin kuvia, joissa värit ovat suoraan Ranskalaisista pastilleista, muodot kaarevia ja pinnat uurrettuja. Moinen mielenmuutos ei näy vain kuvissa, vaan herkät pastellisävyt ja uurteiset pinnat ovat kuin varkain siirtyneet kotiini astioiden, koriste-esineiden ja aterimien muodossa. Mit ja vit?! Syyttääkö tästä nyt sitä äitiyttä vai lähestyvää keski-ikää?
Meidän maailma 
Tykkään sun uurrejutuista! Vaikka olen itsekin simppelin tyylin kannattaja niin vaatteissa, astioissa kuin sisustusjutuissakin, saa materiaaleissa olla kuitenkin tekstuuria ja fiilistä. piti muuten aikaisemmin jo kommentoida noita sun aterimia, että tulee kyllä niin lapsuus mieleen! ja oikein hyvällä tavalla:)
Heli
16.4.2012 at 22:25
Mä ensin vastustelin näitä Scandia-aterimia, kun ajattelin, että ne on niin kliseiset. Mutta jokin niissä vain viehätti niin paljon, että oli pakko aloittaa keräily. Vielä salaattiottimet uupuu.
Sannis
17.4.2012 at 17:47