Meidän maailma

Esikon äiti, neuleaddikti ja wannabe tee itse -tyyppi tuunaa, sisustaa ja kotoilee.

Jämälangat käyttöön

with 2 comments

Jämälangat neuletöiksi -puhdetoiminta jatkuu Sanna Vatasen Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta! -kirjan innoittamana. Olen jo kuukausia halunnut kasvattaa pehmoperhettämme itse tehdyllä pehmolelulla. Eräs Facebook-kontaktini tekee aivan mahtavia amigurumeja, mutta jostakin syystä tikut pysyvät paremmin käsissäni kuin koukku. Niinpä olinkin riemuissani, kun Vatasen kirjasta löytyi veikeä, neulotun Huu-pehmopöllön ohje. Pöllöystävä kuoriutuu parasta aikaa puikoiltani ja esittelen sen teille nimiäisten aikaan.

Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta! -kirjassa on myös monia muita toteuttamisen arvoisia ohjeita. Mikäli saan jonkun pitkäpinnaisen päättelemään langanpätkät puolestani, voisin rakastua raitaan ja tikuta Räsymattotunikan, Vauvan raitapaidan ja Sakura-villahousut. Herkun & Koukun Ellu onkin jo ehtinyt toteuttaa Vauvan raitapaidan varsin kivalla väriyhdistelmällä.

Suosittelen Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta! -kirjaa, mikäli haluat tehdä jämälangoista jotakin kaunista ja kivaa. Katso lukunäyte ja mm. Huun ohje WSOY:n sivuilta!

Written by Sanna

21.1.2012 at 12:12

Kategoria(t): Kirjahyllyssä, Neuloen

Sointuvaa

with 3 comments

Olen saanut äidiltäni verenperintönä intohimon vanhoihin, lähinnä 1950-lukulaisiin astioihin, huonekaluihin ja printteihin. Mustanpuhuvasta garderobistani ei voisi ikinä uskoa, että sen omistaja on hulluna hempeisiin karamelliväreihin – niin kauan kuin ne ovat astioissa, pöytälampuissa tai helmissä (tästä myöhemmin).

Äitiäni on kiittäminen viimeisimmästä astiavillityksestä. Olen vaaninut Kaj Franckin Arabialle suunnittelemaa Sointu-astiastoa nettihuutokaupoissa ja kirpputoreilla. Sointua valmistettiin vuosina 1954-1959 sinisenä, roosana, vihreänä, harmaana ja beigenä. Roosaa ja sinistä pyörii nettihuutokaupoissa vielä paljonkin, mutta harmaat, beiget ja vihreät osat ovat jo harvinaisempia. Jonnan blogia lukiessani mielessäni kävi, että pastellisen astiahimon voisi tyydyttää helpomminkin, esimerkiksi Arabian KoKo-malliston avulla, mutta jotenkin Soinnun pehmeästi kaartuva muoto ja uurrettu pinta tuntuvat uudelta ja raikkaalta geometristen perusmuotojen ja sileiden pintojen rinnalla.

Miten ihanaa olisikaan järjestää kahvikekkerit lähimmille ystävilleni keväisellä terassiparvekkeellamme. Esikon kaksivuotispäiviin on vielä vajaa puoli vuotta aikaa, joten eiköhän siinä yhden astiaston ehdi keräillä.

Written by Sanna

20.1.2012 at 11:18

Kategoria(t): Astiakaapissa

Elämisen arvoista elämää

leave a comment »

Edellinen kirjoitukseni elämän tarkoituksesta sai minut listaamaan asioita, jotka tekevät (omasta mielestäni) elämästä elämisen arvoista, mutta jotka eivät tällä hetkellä toteudu siinä määrin kuin toivoisin. Käydessäni listaamiani asioita läpi tajusin, että moni niistä voisi olla totta, mikäli miettisin työhön liittyvät kuviot uusiksi.

  • Paras tapa aloittaa päivä on tehdä se kiireettömästi. Miten ihanaa olisikaan valmistaa ravitseva aamupala ja nauttia se päivän uutisotsikoita silmäillen ja Helsingin aamuradiota kuunnellen.
  • Olen tuotteliaimmillani aamupäivällä, jolloin yleensä tunnen luontaista vetoa tarttua paljon keskittymistä vaativiin tehtäviin. Teen asioita muutaman tunnin intensiivisissä sykleissä ja mikäli pystyn paneutumaan johonkin asiaan minkään häiritsemättä, saan yleensä valmista varsin nopeasti.
  • Unelmieni työhön kuuluu paljon kirjoittamista ja lukemista. Elän sanoista ja sanat elävät minussa. Miten etuoikeutettua olisikaan tuoda pala leipää perheen pöytään kirjoittamalla.
  • Minulle on tärkeää nähdä työni tulokset. Haluan vaikuttaa työhöni ja prosesseihin, joilla työ toteutetaan. Liiallinen byrokratia, hierarkisuus ja asioiden tekeminen tietyllä tavalla vain siksi kun niin on aina ennenkin tehty, saavat minut turhautumaan varsin nopeasti.

Olen joskus aikaisemminkin pohtinut, että minun pitäisi siirtyä toisen palveluksesta omilleni. Päätöksen on tähän asti estänyt varsin tehokkaasti pelko siitä, etteivät omat siivet kantaisikaan. Olen kuitenkin viimeisten kuukausien aikana alkanut miettiä asiaa uudelleen. Asiaa on vauhdittanut se, että nykyinen työprojektini päättyy helmikuun lopussa ja olen jo ilmoittanut, että en ole uutena projektikautena käytettävissä vakituisena projektityöntekijänä. Joten jos sitä sitten. Uskaltaisi, hyppäisi ja tekisi parhaansa.

Written by Sanna

19.1.2012 at 21:35

Kategoria(t): Elo ja olo

Elämän tarkoitus on elää

leave a comment »

Läheiseni tietävät, että viimeiset kaksi vuotta ja rapiat päälle ovat olleet minulle paikoin suunnattoman vaikeita. Olen elänyt elämääni sinnittelemällä päivästä toiseen. Äkkivääränä, nopeita ratkaisuja etsivänä olen haksahtanut tekemään päätöksiä, jotka ovat vain hankaloittaneet tilannetta entisestään. Voisin vinkua monen pienen lapsen äidille tutut valitusvirret kotitöiden ja lapseen liittyvien vastuiden ensisijaisesta kasautumisesta äidin harteille, perheen toisen aikuisen ajoittaisesta taantumisesta taaperon tasolle, perheen ja työn yhdistämisen haasteellisuudesta, sairastelukierteistä ja vaikka mistä, mutta pääsyy siihen, miksi olen niin hemmetin onneton, piilee aivan muissa asioissa.

Tässä viimeisimmän sairastelukierteen lomassa olen kelannut sitä, miten arki perheessämme tavallisesti sujuu. Havahduin siihen, miten vähän teen asioita, jotka tuottavat iloa tai nautintoa. Milloin olen viimeksi tavannut ystäviäni? Milloin olen tehnyt tyttäreni kanssa jotain niin, että takaraivossa ei ole jyskyttänyt ajatus pesemättömistä pyykeistä, seuraavasta lämpimästä ateriasta tai palkkapäivänä maksettavista laskuista? Milloin olen innostunut jostakin kirjasta, levystä tai elokuvasta? Entä milloin olen viimeksi sanonut ”rakastan sinua” ja todella tarkoittanut sitä?

Kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi aikaa, mahdollisuuksia ja halua. Jutun juoni piilee ennemminkin siinä, että olen jumittunut maailman murjoman marttyyrin rooliin, jonka pääasiallinen tehtävä on velloa pahassa olossa ja paskassa.

Olen koko menneen syksyn odottanut, että jotain tapahtuisi, joka pelastaisi minut tästä harmaudesta ja palauttaisi ilon takaisin elämääni. Tänään tulin lukeneeksi Joseph Campbellin ajatuksen elämän tarkoituksesta, joka liikutti jotakin sisälläni.

”People say that what we are all seeking is a meaning for life. I don’t think that’s what we’re really seeking. I think what we are really seeking is an experience of being alive.”

Ymmärrän, että jos haluan jotain tapahtuvan, minun täytyy ottaa siitä vastuu ja tehdä se itse. Sen sijaan, että tapaani tyypillisesti säntäisin muuttamaan kaiken elämässäni hiusten väristä puolisoon ja asuinpaikkaan, voisin tällä kertaa pysähtyä ja miettimään, millaiset asiat elämässäni – tässä ja nyt – saavat minut tuntemaan olevani elossa ja vahvistaa näitä seikkoja entisestään.

Rakkaat lukijat, mitkä asiat teidän elämässänne tekevät siitä elämisen arvoista?

Written by Sanna

19.1.2012 at 19:28

Kategoria(t): Elo ja olo

Satumetsällä

with 2 comments

Heräsin hieman liian myöhään siihen tosiasiaan, että tämän hetken ihanin astiasto, Iittalan Satumetsä, on poistettu tuotannosta. Olen metsästänyt lisäosia ystäväni lahjoittamille mukeille supermarkettien poistolaareista, verkkohuutokaupoista ja ulkomaisista nettiputiikeista. Tuotannosta poistumisen myötä Satumetsän hinnat ovat nousseet pilviin: itsekin olen maksanut joistakin osista käytettyinä yli tuplat verrattuna ohjevähittäismyyntihintaan. Tällä hetkellä astiatarpeeni on suurta tarjoilukulhoa ja -lautasta vaille tyydytetty. En suinkaan pykäisi koko serviisiä Satumetsän ympärille, vaan yhdistelisin astioita minulla oleviin Teema-sarjan mustiin ja valkoisiin astioihin, sekä vaaleansinisiin ja -vihreisiin Kartio-laseihin.

Rakkaat lukijat, mikä astiastosarja lämmittää teidän mieltänne ja tekee aterioinnista vieläkin mukavampaa?

Written by Sanna

10.1.2012 at 15:13

Kategoria(t): Keittiössä

Sukka poikineen

with one comment

Kun mummuvainaan hienostelukengät ja Tommy Hilfigerin kiilakorot joutuvat luopumaan silkkipapereilla vuoratuista laatikoistaan ja antamaan tilaa jämälangoille, on lankahamsterilla jonkin sortin ongelma. Jemmaan jämälankoja kenkäbokseihin suunnitelmissani toteuttaa toinen toistaan upeampia jämälankaprojekteja raitaneuleista isoäidin neliöistä koottuun torkkupeittoon. Aina kuitenkin uuden kerän houkutus vie mukanaan ja jämälankaprojekti siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Tällä hetkellä varastoistani löytyvistä jämälangoista syntyisi jo parisänkyyn sopiva päiväpeitto, joten voitte vain kuvitella pikkuisten lankanyssyköiden määrän.

Hermostuin laatikoista pursoileviin jämälankoihin siinä määrin, että päätin pyöräyttää osan langoista neuletöiksi joulun välipäivinä. Tästä projektista syntyi pikkuruinen sukka poikineen. Pikkuiset jalat ovat siitä kiitollisia, että vauvalle tai taaperolle sopivan sukkaparin saa kätevästi valmiiksi yhdessä illassa.

Ehdottomaksi suosikkilangakseni on noussut Debbie Blissin cashmerino, josta värkkäsin taannoin kaulurin ja tupsupipon Esikolle. Debbie Blissistä syntyikin kaksi paria ”junasukkien” inspiroimia pehmeitä talvitervehdyksiä lähipiirin poikasille. Sukkia on syntynyt myös Novitan Luxus Alpacasta ja Nalle-langoista.

Varastoista löytyy vielä hyvä määrä mustaa Novitan Tico Ticoa, josta olen haaveillut polvisukkia itselleni. Nyt kun täällä etelässäkin on koittanut talvi, villaiset polvisukat tulisivat enemmän kuin tarpeeseen. Näissä sukissa taitaakin sitten kulua jokunen ilta kauemmin kuin vauvojen sukissa.

Written by Sanna

28.12.2011 at 17:43

Kategoria(t): Käsintehty, Neuloen

Smoothie on Super!

leave a comment »

Kun äitiä vähän väsyttää ja kun Esikolla on vaihteeksi yksi ruokanirsoilukausistaan päällä, turvaudutaan supersmoothie-ohjeisiin. Meidän perheessämme blenderi on kovassa käytössä ja viikossa valmistuu smoothie jos seitsemäskin. Alla smoothie-ohjeet tämän hetken kärkimakuihin, jotka uppoavat myös perheen pienimmälle. Jokaisesta ohjeesta riitää herkkua neljälle. Jos näillä ei lähde päivä käyntiin, niin ei sitten millään!

Huom! Ohjeiden ainesmäärät ovat summittaisia. Itse pidän paksusta ja kylmästä smoothiesta, joka joko hörpitään korkeasta lasista tai lusikoidaan hitaasti nautiskellen pikkunappulan kanssa – siksi jäiset marjat ja paljon rahkaa, jugurttia ja hiutaleita. Se Oikea Koostumus löytyy kokeilemalla ja maistelemalla. Kannattaa myös varmistaa, että oma teho- tai sauvasekoitin jaksaa työstää jäisiä marjoja. Itse olen kärventänyt yhden blenderin moottorin jäisiä mansikoita jyystäessäni. Koneen kuormitusta voi keventää nesteiden avulla.

Marja-avokado-banaanismoothie (alkuperäisestä ohjeesta ja inspiraatiosta kiitos Kokatessa roiskuu -blogin kirjoittajalle)

1 kunnolla kypsä banaani
1 pehmeä avokado
200 g jäisiä suomalaisia mustikoita
200 g jäisiä suomalaisia mansikoita
2 dl maitoa
1/2 – 1 prk rahkaa
1 tl vanilijasokeria
maun mukaan hunajaa, täysruokosokeria tai muuta mieleistä makeuttajaa

Kuori ja pilko banaani. Halkaise avokado, poista kivi ja koverra sisus ulos lusikalla. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja anna koneen tehdä työ puolestasi. Jaa unelmanpehmeä smoothie laseihin ja nauti heti.

Mustaherukka-vadelma-banaanismoothie

1 kunnolla kypsä banaani
100 g jäisiä suomalaisia mustaherukoita
200 g jäisiä suomalaisia vadelmia
2 dl omenamehua
1/2 prk rahkaa
2 dl turkkilaista jugurttia
1 dl neljän viljan hiutaleita
maun mukaan hunajaa, täysruokosokeria tai muuta mieleistä makeuttajaa

Kuori ja pilko banaani. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi. Jaa täyttävä vitamiinipommi laseihin ja nauti heti.

Mango-banaanismoothie

1 kunnolla kypsä banaani
250 g jäisiä mangokuutioita
2 dl omenamehua
1/2-1 prk rahkaa
2 dl turkkilaista jugurttia
maun mukaan hunajaa, täysruokosokeria tai muuta mieleistä makeuttajaa

Kuori ja pilko banaani. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi. Tarjoile raikas hedelmäsmoothie heti.

Written by Sanna

27.12.2011 at 15:27

Kategoria(t): Keittiössä

Kauluri ja tupsupipo

with 5 comments

Voiko ollakaan parempaa iltapuhdetta kuin tikkujen kilkuttelu ja dekkarisarjat!? Esikon kauluri ja tupsupipo syntyivät iki-ihanasta Debbie Blissin cashmerinosta, joka liukuu puikoilla kuin unelma. Kuvassa olevat tekeleet mallailtiin Esikon ylle suoraan puikoilta, joten ne pääsevät vasta nyt sumutukseen ja viimeistelyyn, hifistelijät siis ummistakoot silmänsä rullaantuvilta reunoilta ja epätasaiselta pinnalta.

Kauluri syntyi tavoilleni täysin uskottomasti sieltä omasta päästä. Purkamaan pääsin useampaan otteeseen, mutta syntyihän sieltä erehdyksien lomasta loppuviimein jotain kelvollista. Tupsupipon ohje on mukaelma Novitan kevään 2008 numerossa julkaistusta vauvan myssyn ohjeesta. Solmiamisnauhojen sijaan pistin leuan alta toiselle korvalliselle kookosnapilla kiinnitettävän lenkin, joka on ihan veikeä yksityiskohta. Harmi vain, ettei tuosta meidän elohiirestä saa näillä valon määrillä kunnon kuvaa sitten millään.

Written by Sanna

28.9.2011 at 21:04

Metsän antimia

leave a comment »

 

Toissaviikonloppuna käytiin meidän perheen sienipaikassa. Tapio ja hänen väkensä totta vie suo antejaan.

Written by Sanna

27.9.2011 at 12:58

Kategoria(t): Luonnossa

Kuukauden ässä eli maistuvat sämpylät

leave a comment »

Syyskuun Kuukauden ässä -merkki menee sämpyläreseptille. Olen monesti leivoskellut sämpylöitä, mutta niissä on lähes aina ollut jokin vika. Jos ne eivät ole olleet kovia kuin kivet, ne ovat vähintäänkin jääneet likilaskuisiksi, maistuneet hiivalle tai palaneet karrelle. Tänään päätin tarttua sämpylää sitkosta ja onnistua siinä, mikä aikaisemmin on jäänyt vain haaveeksi.

Pistin googlettaen maailman parhaat sämpylät ja yhdistelin neljän hyvältä vaikuttavan reseptin elementtejä. Näitä käytin:

2,5 dl vettä
2,5 dl luomumaitoa
2 rkl tummaa siirappia
2 tl suolaa
1 ps kuivahiivaa
2 dl luomukaurahiutaleita
8 dl 3-viljan sämpyläjauhoja
3 keskikokoista porkkanaa raastettuna
50 g sulatettua voita

Ja näin tein: Lämmitä nesteet kädenlämpöiseksi ja lisää siirappi ja suola. Sekoita kuivahiiva kaurahiutaleisiin ja sekoita nesteeseen. Peitä kulho ja anna taikinan kuplia n. 20 minuutin ajan lämpimässä paikassa. Lisää taikinaan raastetut porkkanat, sämpyläjauhot ja sulatettu voi kevyesti sekoittaen. Peitä kulho ja anna taikinan kohota vielä 20 minuuttia. Leivo taikina sämpylöiksi ja paista 225 asteisessa uunissa n. 15 min uunin keskiosassa.

Jätin taikinan tarkoituksella löysähköksi, sillä jostakin ohjeesta luin löysän taikinan takaavan sämpylöiden kuohkeuden. Ja totta maar, sämppärit veivät kielen mennessään. Pinnasta tuli mukavan rapsakka, mutta sisus jäi ilmavan huokoisaksi. Mikä voikaan olla parempaa kuin uunituore, vielä hieman lämmin sämpylä, jossa on sipaisu voita ja lempijuustoa päällä?! Siippa, tuo armoitettu leipäkriitikko, mätti kerralla kolme, eikä Esikkokaan jäänyt paljoa jälkeen, vaikka raukkaparka kipeänä taas onkin. Huomenna uusiksi!

p.s. Kuvasta sen verran, että tuossa ne oli. Uusi satsi tekeytymään siis heti jauhovarantojen täytyttyä.

Written by Sanna

26.9.2011 at 16:42

Kategoria(t): Keittiössä

Mättähältä mättähälle

leave a comment »

Aina viime vuosiin saakka minut oli opittu tuntemaan sinä tyyppinä, joka hiihtää AINA mekoissa ja pikkukengissä.  Verkkareissa minut tapasi ainoastaan kuntosalilta. Jotain kummaa tapahtui parin vuoden takaisella minihäämatkalla Saariselällä, kun ostin ensimmäisen tuulipukuni sitten lapsuusvuosien.

Verkkareiden vierastaminen kohdallani on perin outoa semminkin kun parhaat, perheen yhdessäoloon liittyvät lapsuusmuistoni sijoittuvat joko mökille tai luontoretkille. Jos parikymppisenä könysinkin sienimetsään tai marjanhakumatkalle äitini vanhoissa farkuissa, niin nykyisin ikiomat verkkarit ja lenkkarit sujahtavat jalkaan nopeammin kuin perslompsa taskuvarkaan hyppysiin.

Perjantaipäivän ratoksi päätimme lähteä perheenä metsälle. Yllätykseni oli suuri, kun metsän siimeksessä huomasimme mättäiden kukkivan suppilovahveroista ja torvisienistä. Kun Esikko keskittyi mustikoiden mutusteluun, me siipan kanssa korjasimme sienisatoa nopeasti täyttyviin kangaskasseihimme. Siinä punertavassa ilta-auringossa, metsän rauhassa ja mustikoiden makeutta hykertelevää lastani katsellessa tunsin itseni  onnelliseksi.

Written by Sanna

26.8.2011 at 20:26

Kategoria(t): Äitiys, Elo ja olo

Ihan turha tulla!

with one comment

Syksyn nimittäin. En suostu hyväksymään sitä, että jo elokuun puolella on muka täysi syksy. Muodista ja tyylistä bloggaavat esittelevät kilvan syysgarderobejaan ja syksyn trendejä. Vaatekaupat ovat pullollaan syysrompetta, parin viikon kuluttua kai aloitetaan joulun tekeminen. Sain puistatuksia, kun valveutuneet äiti-ihmiset alkoivat esitellä juuri hankkimiaan lasten toppapukuja Facebookissa (juu juu, parhaat viedään päältä jiiänee). Töidenkin suhteen aikakirjat ovat hieman sekaisin. Koko ajan tuntuu siltä, että vuosi vetelee viimeisiään ja että tässä pitäisi vielä saattaa se ja tuokin juttu päätökseen. Ihmiset hyvät, nyt on vasta elokuu!

Olen niitä tyyppejä, jotka ovat käytännössä koomassa lokakuusta maaliskuuhun. Elän kesästä ja kesälle, talvi puolestaan kuluttaa ja masentaa. Kuulas syksy sieni- ja marjasatoineen olisi periaatteessa ihan siedettävä vuodenaika, jos se ei johtaisi väistämättä talveen. Mutta näillä leveysasteilla kun elelet, niin minkäs teet. Syksyn alku tietää minun kalenterissani varmaa talvea.

Vaikka vastustankin ajatusta syksystä elokuussa, olen kuitenkin järki-ihmisiä. Pitsineuleen syntyminen ei käy ihan käden käänteessä, joten aikaisin on aloitettava, mikäli mielii saada valmista syksyksi. Puikoilta löytyy pehmoista Debbie Blissin Baby Cashmerinoa mintun (vai teemaan sopivasti ompun?) vihreänä. Langan olisi tarkoitus taipua lapsen pitsijakuksi Novitan kesän 2010 numeron ohjetta soveltaen. Mitäs muilta löytyy puikoilta? Jotakin syksyistä, vai peräti sisältöä joulun paketteihin?

Written by Sanna

23.8.2011 at 10:23

Kuukauden ässä eli pikkuleivokset

leave a comment »

Kun antibioottikuuri vetelee viimeisiään, mutta olossa ei ole tapahtunut toivotunlaisia muutoksia, ollaan jo aikamoisessa ketutuksen suossa. Mitä tekee ryytynyt äiti-ihminen viimeisillä voimillaan? No vetää ässän hihastaan, eli pyöräyttää pari pellillistä pikkuleivoksia. Ohjeen perusta löytyi leivosvuokapakkauksen kyljestä, makua antavissa aineissa sävelsin omiani.

Pikkuleivokset

2 luomukananmunaa
1 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
0,5 dl luomuvehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilijasokeria
0,25 dl juoksevaa voita

Ensimmäiseen satsiin vedin pakastimesta löytyneitä luomuvadelmia sellaisen pienen rasiallisen, toiseen heitin jo mustuneeksi ehtineen banaanin ja kaapin perukoilta löytyneen puolikkaan pikkupussillisen hasselpähkinärouhetta.

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita perunajauhot, vehnäjauhot, leivinjauhe ja vanilijasokeri keskenään ja sekoita ne juoksevan voin kanssa muna-sokerivaahtoon. Mausta taikina marjoilla, hedelmillä, sitruunamehulla tai vaikkapa omenahillolla. Jaa taikina leivosvuokiin. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Nauti.

Ja mulla mitään kuvia ole, mutta loistavia olivat yhtä kaikki. Nuo vuokaleivosamigurumit löytyivät Etsystä.

Written by Sanna

21.8.2011 at 16:27

Kategoria(t): Keittiössä

Esittelyssä: Baabuska

with 2 comments

Esikon vaatevalintoja tehdessäni suosin mielelläni muiden äitien ajatuksella ja rakkaudella valmistamia tuotteita. Tiedättehän, helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan ja sitä rataa. Huutiksessa pyöriessäni törmäsin sattumalta Outiin, jonka valmistamat lippikset tuntuivat heti omilta ja ihan meidän tirrinkäisen näköisiltä. Ostin Outilta ensin yhden lippiksen ja ihastuin hänen kädenjälkeensä välittömästi. Niinpä lähestyin tätä vaatetusalan artesaaniopiskelijaa ja kahden lapsen äitiä pyytääkseni häntä tekemään pari tilaustyötä Esikollemme.

Tilaustöissä on jotakin mahtavaa magiikkaa, jota ei ketjuliikkeissä shoppaillessa tavoita. Esikon vaatteita suunnitellessamme minulla oli mainio tilaisuus tutustua Outin vaatemerkin taustalla vaikuttaviin ideoihin ja periaatteisiin. Outi on rohkaiseva esimerkki kaikille niille, jotka haaveilevat salaa uranvaihdosta. 35-vuotias lahdenseutulaistunut savolainen valmistui alunperin hoitoalalle. Tyttären syntymä sytytti Outissa halun tehdä tälle mekon ”vaikka väkisin ja hampaat irvessä”. Ilmeisesti Outi on saanut mummoltaan verenperintönä taipumuksen käsityöläisyyteensä, sillä tyttärelle suunniteltu mekko aloitti Outin ompelijan uran. Mummon muistolle perustuu myös tuotemerkki Baabuska.

Outi uskoo, että tahdonvoimalla ja työtä pelkäämättömällä asenteella voi myös lastenvaatteita suunnitteleva pärjätä, vaikka tämän alan yrittäjiä riittääkin. Myös omaan ideaan pitää uskoa. Ompelijattaren sydäntä lähellä olevat 70-luvun nostalgia, vaatteiden pitkäikäisyys, vanhat kankaat ja painokuosit sekä yksilöllisyys ovat vedonneet myös muihin äiteihin, sillä Outi on jo opiskelija-aikanaan onnistunut saamaan vaatteilleen vakioasiakkaita. Uusia asiakkaita Outi tavoittaa Huutiksen lisäksi Facebookin ja bloginsa kautta. Voin vain suositella asioimista Outin kanssa, yhteistyö ja suunnittelu kun sujui saumattomasti.

Ja katsokaapas tuota meidän nappulaa, joka kuvissa poseeraa Baabuska-lippiksessään ja suu suklaassa. Neitokainen on ilmeisen mieltynyt päähineeseen, sillä hän ei malttaisi luopua siitä edes sisätiloissa. Esikolle vartavasten tehtyä pöllö-liivaria voi ihailla täällä.

Toim.huom. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan yhteistyöhön ja laadukkaaseen tuotteeseen ihastuneen äidin hehkutus ja kannustus, jotta muutkin katsoisivat hieman sitä ruotsalaisputiikkia kauemmaksi. Minkä hinnassa kenties häviää, sen voittaa tuplasti takaisin juuri omien mieltymysten mukaisesti tehdyssä tuotteessa ja mukavassa ostoskokemuksessa.

Written by Sanna

19.8.2011 at 10:19

Tossutellen

leave a comment »

Jos mieluisien ensiaskelkenkien löytäminen vaati töitä, niin nahkatossujen metsästys se vasta sai hien pintaan. Olen varmaan ainoa äiti-ihminen, joka kehittää sydänalaa korventavan ahdistuksen tästäkin asiasta. Esikkomme meni siis pari viikkoa sitten päiväkotiin. Hoitopaikka oli lomalla ollessamme muistanut meitä vanhempia listalla, johon kirjatut asiat pitäisi olla lapsella mukana ”heti ensimmäisestä hoitopäivästä lähtien”. Kun kerran paperille asti ovat kirjanneet, niin täytyy kait nuo olla, ajattelin minä, ja lähdin tikkana ostoksille viimeisenä viikonloppuna ennen päiväkodin alkua. Muut asiat löytyivätkin suht helposti, mutta ne tossut…

Me 70-luvulla syntyneet muistamme riemulla jumppatossuiksi kutsutut, kirkkoveneen muotoiset nahkaläpyskät, joita oli KAIKILLA. Nykyisin tossumarkkinoilla löytyy vaihtoehtoja: on Ainoa, Reinoa, Crocsia ja Mocciksia. Tyylitietoiset shoppaavat Tohvelisankarilla tai Punavuoren peikossa. Siippa olisi halunnut Esikolle jotakin todella vaaleanpunaista, kimaltelevaa ja rimpsuista, mutta minimalisti ja anti-prinsessa minussa pisti vastaan. Varattakoon äidille kaikki oikeudet tehdä tyylivalinnat niin kauan kuin lapsi ei itse mangu hellokittyjen ja hörhelöiden perään, sanon minä. Siippa nielaisikin muutaman kerran tyhjää, kun kaivoin kassista ostosviikonlopun päätteeksi tummansiniset Tintti-tossut (mustissa ei harmikseni löytynyt oikeaa kokoa).

Näin parin viikon totuttelujakson jälkeen siipankin on täytynyt myöntää, että Tintit ovat varsin simppelit ja tyylikkäät. Ne myös sopivat vaatteiden kuin vaatteiden kanssa. Hän käytti Tinteistä sanaa ”kenkämäiset”, mikä mielestäni kuvaa varsin hyvin tossujen luonnetta, kun ne ovat taaperon jalassa. Tossut sujahtavat sukkelasti jalkaan, mutta pysyvät kovemmassakin menossa mukana. Harmi vain, että Tinttejä ei kuulemma enää valmisteta. Hamstrasinkin Huutiksesta vastaisuuden varalle yhtä kokoa suuremmat tossut – mustat, kuinkas muuten.

Ja siitä tossupakosta heti ensimmäisestä päiväkotipäivästä lähtien: meidän tyttö on edelleen ainoa, joka pistää tossua toisen eteen. Taidan siis jatkossa ottaa hieman rennommin näissä(kin) asioissa.

Written by Sanna

18.8.2011 at 21:30

Kategoria(t): Asusteet, Jalkineet

Sipulipiilo

with 2 comments

Esikko aloitti viime viikolla päivähoidon ja sai heti tuliaisina tujun nuhakuumeen, joka vaivaa hengitystieinfektiolla ryyditettynä myös allekirjoittanutta. Olen mankunut asiasta jo muissa yhteyksissä, joten ei tässä siitä sen enempää. Sen sijaan haluan ylistää sipulin tehoa tukkoisen nenän avaajana.

Esikon sairaus alkoi rajuna tukkoisuutena ja kuumeiluna männä perjantaina. Perjantain ja lauantain vastainen yö vietettiin torkahdellen ja huonoa oloa itkeskellen. Jossakin vaiheessa suolaliuossuihkeiden ruikkiminen kaverin nenään alkoi tuntua jo pahimman sortin kidutukselta, josta ei kuitenkaan ollut sanottavammin apua. Päätin kääntyä uskollisen ystävän, Googlen, puoleen. Google tiesi kertoa, että tehoäidit viittaavat kintaalla apteekkien tarjonnalle ja turvautuvat sipuliin. Siitä se ajatus sitten lähti.

Saanko esitellä: Sipulipiilo – tehokas liman irrottaja ja hengitysteiden avaaja!

Pilkoin kolme pienehköä sipulia palasiksi ja sujautin ne parinkymmenen denierin polvisukkaan. Tehostin sipulimehujen virtausta antamalla sukkapallerolle pari mojovaa iskua lihanuijalla – loistava keino myös purkaa unettoman yön aiheuttamaa angstia. Kiepautin sukkaan solmun ja kiinnitin sipulipiiloksi nimeämäni apuvälineen Esikon sängyn pinnaan ja avot. Se, että koko kämppä haisee raskaan työn raatajalta on pientä siihen verrattuna, että pikkuinen nukkui levollisesti seuraavat yöt. Kikka toimii myös aikuisella.

Löytyyköhän tämä jo Niksi-Pirkasta!?

Written by Sanna

17.8.2011 at 13:53

Kategoria(t): Äitiys, Käsintehty, Niksit

Pehmeänä pehmoihin

with 3 comments

Meidän perheessä on lähinnä äiti-ihmisen aloitteesta syntynyt projekti, jonka tarkoitus on tutkia, kuinka monta pehmoa reilu 70 neliön asuntoon mahtuu. Syytän tästä jo addiktion piirteitä sivuavasta tilasta ystävääni, joka vuosi takaperin muisti tuolloin pikkuruista Esikkoa Aarrekidin Pöllöpoikasella. Pöllöpoikanen on tällä hetkellä yksi Esikon suosikkirutisteltavia, joten päädyin hankkimaan omaan kainalooni Pöllöemon välttyäkseni suuremmilta kahnauksilta tyttäreni kanssa.

Luulisi, että nämä otukset pitäisivät sekä äidin ja tyttären tyytyväisinä, mutta kattia kanssa. Taannoisella Kierrätystehdaskatsauksella matkaani liittyi toimintansa lopettaneen Otusotuksen Tiippa. Tuolloin Tiipan suunnitellut Hanna esitteli minulle pehmolelujen tee se itse -paketteja, joista innostuin kovasti. Olen löytänyt useammaltakin pehmojen valmistajalta TSI-ompelupaketteja, jotka sisältävät paitsi  kankaalle painetun pehmon myös täydelliset ohjeet pehmolelun tekemiseen. Omasta takaa on hyvä löytyä ompelukone (paitsi jos jostakin kummallisesta syystä nauttii käsin ompelusta), ompelulankaa ja askarteluvanua.

Viimeisin hankinta perheeseemme on PaaPii Designin Vili Bambi -ompelupaketti. Vilejä saa vaikka millaisissa väreissä, mutta meille päätyi – yllätys yllätys – kuvassa pussaileva musta viipeltäjä. Mikä voikaan olla leppoisampi tapa viettää lempeää kesäiltaa kuin Singerillä suhauttelu ja pehmoisen askarteluvanun kanssa näpertely?!

Vaikka meidän perheen pehmot ovat uudistuotantoa, niin osattiin sitä ennekin – katsokaa vaikka! Mitenkäs teillä, pehmenettekö pehmoille?

Written by Sanna

11.7.2011 at 11:59

Juhannushan se tämäkin

with one comment

Entisessä elämässä (lue: aika ennen Esikkoa) yötöntä yötä tervehdittiin Äiteen kesämökillä saunoen, herkkuja maistellen, radio Novaa kuunnellen ja maaseudun rauhasta nauttien. Toisin on ollut kahtena viimeisenä juhannuksena. Viime vuonna värjöttelimme silloisen asuinpaikkamme  asukasyhdistyksen järjestämässä juhannusjuhlassa, minä Esikkoa Mandukassa heijaillen, siippa hiiltynyttä makkaraa järsien. Yö meni huutavaa tyttöä kanniskellessa ja sadatellessa kipuilua, väsymystä ja maailmantuskaa noin yleensä. Tämä juhannus ei ole ollut paljonkaan helpompi, sillä Esikolle roihahti päälle rokotereaktio kolmoisrokotteesta. Niin kuin tämä ei olisi ollut riittävästi,  ulos puskevat yläkulmahampaat päättivät terästää torstaiyönä alkanutta konsertointia. Huudon saattelemana ja kiivaillessa on tämäkin juhannus otettu vastaan.

Sovitaan siis niin, että ensi vuonna teemme komean paluun Äiteen mökille. Tuolloin nautimme savustuspöntön antimista, uusista perunoista ja itse tehdystä mansikkakakusta. Edes sateen tihutus tai inisevä hyttyspilvi eivät estä kesän juhlasta nauttimista. Tällä välin pistän tikuten ja kuuntelen netistä Radio Novan Juhannuslistaa. Mistä vetoa, että sieltä tulee tänäänkin Richard Marxin Hazard, Madonnan La Isla Bonita ja Bryan Adamsin Everything I Do?

Written by Sanna

25.6.2011 at 20:59

Kategoria(t): Elo ja olo

Unelmaäitiyden ytimessä

with 2 comments

Tein tänään Esikon kanssa jotakin, josta olen haaveillut aina raskausajasta lähtien: Me leivoimme yhdessä pitsaa! Minulle pitsan vääntäminen perheenä symboloi hyviä aikoja, sitä että yhdessä on mukavaa viettää aikaa puuhaillen ja rupatellen.

Edesmennyt Hilsu-mummuni teki maailman parasta pitsaa. Tiedättehän, sellaista, jonka jauheliha on paistettu rapsakaksi ja jossa on runsaasti voimakasta Emmental-juustoa pinnalla. Noudatin tänään mummuni perinteitä jauhelihan ja juuston osalta, mutta tomaattikastikkeessa pistin hieman mummua paremmaksi. Pojasta polvi paranee, tytöstä taju tarkkenee, vai kuinka se meni. Nimittäin tomaattipyreen sijaan valmistin kastikkeen pitkän kaavan mukaan hauduttamalla kaltattuja tomaatteja kelta- ja valkosipulilla, basilikalla, oreganolla ja ripauksella ruokosokeria maustettuna. Ai taivaan vallat, miten hyvää! Esikko osallistui pitsan tekoon maistelemalla raaka-aineita, kommentoimalla ja testailemalla ruuanlaittovälineitä.

Pitsaa maistelimme tietenkin yhdessä ja kaikesta päätellen onnistunutta oli. Isosta pellillisestä riittää hiukopalaa myös huomiseksi. Meidän perheessä pitsa on uusi pulla!

 

 

Written by Sanna

30.5.2011 at 22:35

Kategoria(t): Äitiys, Keittiössä

Helmat heilumaan

with 2 comments

Taannoin mainitsin, että puikoille oli eksynyt jotakin sorbettista. Hamstrasin viime keväänä keräkaupalla Novitan Puro Batikia tarkoituksenani pyöräyttää niistä kesäinen vauvaneule jos kolmaskin tuolloin maailmaan matkalla olleelle Esikolle. Kesä kuitenkin sujui sattuneesta syystä niin sumussa, että en juurikaan koskenut puikkoihin. Tänä kesänä kaikki on toisin, tosin kaappien kätköistä löytyvistä keristä ei enää tehdäkään kuin pari neulejuttua, sillä Esikko on ensimmäisen elinvuotensa aikana venähtänyt pituutta liki 30 senttiä.

Plaza Ellit -sivuilta löytyy yksi kaikkien aikojen lemppariohjeistani, tytön unikkomekko, joka on alunperin julkaistu Modan numerossa 4/2007. Olen hieman mukaillut ohjetta käyttämieni lankojen ja puikkojen paksuuden mukaan, mutta jokaisesta ohjeen perusteella tekemästäni mekosta on tullut varsin bueno.

Esikko saa tänä kesänä taittaa taivalta vadelmasorbettisissa sävyissä hehkuvassa lappumekossa. Mallailin mekkoa typykän päälle ja hän näytti tavallistakin suloisemmalta pelkässä kesämekossaan. Tuleekohan Esikostakin helmojen heiluttaja, kuten äidistään? Ja kyllä, bongasit oikein! Mekon olkaimia koristaa Sewing Rabbitiltä ostamani maatuska-napit.

Jotta Esikon kesägarderobi ei hukkuisi hempeisiin pastilleihin, olen tyylilleni uskollisena hankkinut jotakin uutta, jotakin vanhaa ja jotakin mustaa herttaisuutta taittamaan. Siitä ensi viikolla enemmän.

Written by Sanna

22.5.2011 at 20:08

%d bloggaajaa tykkää tästä: