Ensimmäinen amigurumini

Ensimmäisessä Kipinä-kerhon tapaamisessa opettelin amiguruminteon perustekniikan, mikä olikin huomattavasti helpompi nakki kuin alkuun kuvittelin. Virkkaaminen sinänsä ei ollut läheskään niin vaikeaa kuin pelkäsin, tosin tiukkaakin tiukempi käsialani huvitti paitsi minua myös kerhokavereitani. Kunhan se koukkuaminen tulee tutummaksi, niin eiköhän se otekin hellitä ja ranne rentoudu…

Tein ensimmäisenä harjoitustyönäni pikkuruisen pöllön. Amigurumipöllö oli varsin hauska toteutettava, tyyppi kun on mahdollista saada valmiiksi muutamassa tunnissa. Minun poikasellani ei ole vielä siipiä, mutta yhtä kaikki, se on vikkelä kaveri kintuistaan – milloin se lymyää krysanteemipuskassa, milloin taas soittelee pilapuheluita Hirvimäille.

Sain Reijalta opastusta lankojen valinnassa ja hamstrasinkin sitten useamman kerän amigurumilankoja taannoiselta lankakauppareissultani.  Poikkesin samalla Hobby Pointissa silmä- ja kuono-ostoksilla ja ostin myös virkkaajien suuresti hehkuttaman Clover Soft Touch -koukun, josko se hieman helpottaisi virkkaamisen outoudesta johtuvaa sormi- ja rannesärkyä.  Nyt vain pitäisi löytää sitä aikaa, jotta saisin elukka-armeijan alulle. Ensimmäiseksi ajattelin tehdä pari pupua ja tipua pääsiäisasetelmaa sulostuttamaan.

EDIT: Reijan blogista löytyy suloisia kuvia hänen pöllöistään ja vinkit, mistä ohje on peräisin. Kannattaa tsekata!