Meidän maailma

Esikon äiti, neuleaddikti ja wannabe tee itse -tyyppi tuunaa, sisustaa ja kotoilee.

Lankarakkautta: Abuelita Merino Worsted

with 2 comments

Kyllä langoissa ja langoissa vaan on eroja. Taannoisella Hakaniemen kauppahalliin kohdistuneella lankaostosreissullani hypistelin Abuelitan käsinvärjättyjä lankoja ja kotiin päätyi vyyhti uskomattoman pehmeää Merino Worstedia, joka kutoutui Mariomyssyksi ystävälle. Abuelitan langat tulevat Uruguaysta ja niiden raaka-aine saadaan paikallisten merinolampaiden villasta. Merinovillan tuotannon eettisyydestä keskustellaan aina välillä, joten on lohdullista tietää, että Uruguayan Wool Secretariat on antanut Abuelita Yarnsille sertifikaatin lampaiden hyvästä ja eettisestä hoidosta ja käsittelystä.

Abuelita Yarns langat värjätään käsin ”ämpäri”-menetelmällä. Väriaineilla on Ökotex 100 -ekomerkki. Lanka on erittäin pehmeää, kevyttä ja lämmintä. Se liukuu kauniisti puikoilla ja sen neulominen sujuu kuin tanssi. Minunkaltaiseltani noviisilta peruspipon teko sujui muutamassa tunnissa elokuvaa katsellessa.

Vaikka Abuelita Merino Worstedin hinta voi tuntua melko suolaiselta (11,80 euroa / 100 g vyyhti), niin suosittelen satsaamaan laatuun. Yhdestä vyyhdistä saa jo komean pipon ja kaksi vyyhtiä riittää kevyesti huiviin. Vihreän vyyhdin myyjätär vinkkasi, että villavaippahousuihin Abuelita Merino Worsted sopii myös erittäin hyvin. Villavaippahousut kutoutuvat kuulemma yhdestä 100 gramman vyyhdistä.

Rakkaat lukijat, mitkä ovat teidän lempilankojanne?

Written by Sanna

9.3.2012 klo 09:03

Kategoria(t): Käsityötarvikkeet

2 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Huh, pahan kysymyksen pistit. Helpompi olisi ehkä listata inhokkeja. 😀

    Ihastukseni lankalaatuihin ja -merkkeihin on aika kausiluontoista. Joitakin kestosuosikkeja tietysti on, erityisesti Novitan valikoimasta nuo Nallet, Seiskat ja Rose Mohairit, jotka sen sijaan, että katoaisivat hyllyistä juuri kun ehdin niistä innostua, uudistuvat vuosi vuodelta kivempiin väreihin ja sävyihin. Lisäksi ne muokkautuvat niin moneksi ja ovat aika takuulaadukkaita.

    Lankakaupassa käytän koko lailla kaikkia aistejani. Jos kerässä on prosenttikin tekokuitua, mutta se on muuten mukavan tuntuista, otan hajuaistin käyttöön. Akryylin haju on niin karsea, että vähänkään siihen viittaava lanka jää hyllyyn, oli se sitten kuinka herkullista tahansa. En muutenkaan tykkää puikoilla narisevista muovilangoista, vaikka en mikään luomuintoilija sinänsä olekaan vaan enempi kerskakulutuksen puolelle kallistuva. 😉

    Spesiaalimmista langoista olen ihastunut merinosilkkeihin ja muihin merinosekoitteisiin. Ostin taannoin tallinnasta merino-kamelinkarvaa ja nyt odottelen inspistä kuumeisesti. Joku unelmanpehmeä huivi tai pipo siitä varmastikin syntyy. ❤

    Lentävä

    24.3.2012 at 17:18

    • Tiedätkö, mä rakastan hiplailla mohair-lankoja kaupassa, mutta niiden työstäminen ja pitäminen on mulle yhtä tuskaa. Mulla menee niiden hahtuvien kanssa totaalisesti hermot ja kaiken lisäksi olen kokenut erityisesti nuo Rose Mohairit ihan mielettömän hiostavina. Sävyt ovat kyllä mahtavia!

      Mä muuten en olekaan tajunnut, että akryyli haisee. Olen neuleinnostukseni alusta suosinut käytännössä luonnonmateriaaleja, mutta jotkut sekoitelangat, erityisesti ne, missä on hieman viskoosia tai nylonia, ovat osoittautuneet aivan loistaviksi.

      Odotan innolla postaustasi Merino-kamelinkarvalangasta. Kuulostaa luksukselta!

      Sannis

      25.3.2012 at 13:08


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: