Pehmeänä pehmoihin
Meidän perheessä on lähinnä äiti-ihmisen aloitteesta syntynyt projekti, jonka tarkoitus on tutkia, kuinka monta pehmoa reilu 70 neliön asuntoon mahtuu. Syytän tästä jo addiktion piirteitä sivuavasta tilasta ystävääni, joka vuosi takaperin muisti tuolloin pikkuruista Esikkoa Aarrekidin Pöllöpoikasella. Pöllöpoikanen on tällä hetkellä yksi Esikon suosikkirutisteltavia, joten päädyin hankkimaan omaan kainalooni Pöllöemon välttyäkseni suuremmilta kahnauksilta tyttäreni kanssa.
Luulisi, että nämä otukset pitäisivät sekä äidin ja tyttären tyytyväisinä, mutta kattia kanssa. Taannoisella Kierrätystehdaskatsauksella matkaani liittyi toimintansa lopettaneen Otusotuksen Tiippa. Tuolloin Tiipan suunnitellut Hanna esitteli minulle pehmolelujen tee se itse -paketteja, joista innostuin kovasti. 
Olen löytänyt useammaltakin pehmojen valmistajalta TSI-ompelupaketteja, jotka sisältävät paitsi kankaalle painetun pehmon myös täydelliset ohjeet pehmolelun tekemiseen. Omasta takaa on hyvä löytyä ompelukone (paitsi jos jostakin kummallisesta syystä nauttii käsin ompelusta), ompelulankaa ja askarteluvanua.
Viimeisin hankinta perheeseemme on PaaPii Designin Vili Bambi -ompelupaketti. Vilejä saa vaikka millaisissa väreissä, mutta meille päätyi – yllätys yllätys – kuvassa pussaileva musta viipeltäjä. Mikä voikaan olla leppoisampi tapa viettää lempeää kesäiltaa kuin Singerillä suhauttelu ja pehmoisen askarteluvanun kanssa näpertely?!
Vaikka meidän perheen pehmot ovat uudistuotantoa, niin osattiin sitä ennekin – katsokaa vaikka! Mitenkäs teillä, pehmenettekö pehmoille?
Meidän maailma 
Ei lapsiperhekotia ilman pehmoleluja, uskallan väittää! Meillä pian-nelivuotias, joka muuten on sangen miehekäs autoleikeissään, on välillä aivan uskomattoman hellä ja huolehtivainen hoivatessaan pehmoleluarmeijaansa. Yritin jossain vaiheessa pitää sääntönä, että sängyssä saisi olla unileluina max kolme pehmoa, mutta jouduin luovuttamaan jo ajat sitten. Tällä hetkellä suurin osa pehmoleluista on järjestetty täyspitkän sängyn jalkopäähän, josta vakkariunilelujen lisäksi aina välillä iltaisin poimitaan kainaloon joku harvinaisempi halittava. Kuten edelläolevasta saattaa arvata, meillä pehmot liittyy siis lähinnä nukahtamistilanteisiin, ei niinkään päiväleikkeihin. Merkillepantavaa on myös se, että poika on luovuttanut (oma-aloitteisesti) yhden pehmokoiran äidille unikaveriksi!
ps. ihanaa, että teidän Esikko jaksaa tykätä Pöllönpoikasesta:)
Heli
14.7.2011 at 23:52
Pöllönpoikanen oli jopa meidän Euroopan turneella mukana! Kaveri löytyy aina joko Esikon pään alta, tekee siis tyynyn virkaa, tai polvien välistä. Eipä ole muuten muut lelut tehty yhtä pehmeästä materiaalista kuin Aarrekidin pöllöt.
Ja kursailematta muistuttelen myös siitä toisesta tuunattavasta, johon ihastuin viime visiitilläni. Jos tekemistä puuttuu, niin siinähän olisi oiva viikonloppuprojekti. 😉
Sannis
18.8.2011 at 22:35
[…] Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta! -kirjan innoittamana. Olen jo kuukausia halunnut kasvattaa pehmoperhettämme itse tehdyllä pehmolelulla. Eräs Facebook-kontaktini tekee aivan mahtavia amigurumeja, mutta […]
Jämälangat käyttöön « Meidän maailma
21.1.2012 at 12:12