Unelmaäitiyden ytimessä

Tein tänään Esikon kanssa jotakin, josta olen haaveillut aina raskausajasta lähtien: Me leivoimme yhdessä pitsaa! Minulle pitsan vääntäminen perheenä symboloi hyviä aikoja, sitä että yhdessä on mukavaa viettää aikaa puuhaillen ja rupatellen.

Edesmennyt Hilsu-mummuni teki maailman parasta pitsaa. Tiedättehän, sellaista, jonka jauheliha on paistettu rapsakaksi ja jossa on runsaasti voimakasta Emmental-juustoa pinnalla. Noudatin tänään mummuni perinteitä jauhelihan ja juuston osalta, mutta tomaattikastikkeessa pistin hieman mummua paremmaksi. Pojasta polvi paranee, tytöstä taju tarkkenee, vai kuinka se meni. Nimittäin tomaattipyreen sijaan valmistin kastikkeen pitkän kaavan mukaan hauduttamalla kaltattuja tomaatteja kelta- ja valkosipulilla, basilikalla, oreganolla ja ripauksella ruokosokeria maustettuna. Ai taivaan vallat, miten hyvää! Esikko osallistui pitsan tekoon maistelemalla raaka-aineita, kommentoimalla ja testailemalla ruuanlaittovälineitä.

Pitsaa maistelimme tietenkin yhdessä ja kaikesta päätellen onnistunutta oli. Isosta pellillisestä riittää hiukopalaa myös huomiseksi. Meidän perheessä pitsa on uusi pulla!