Unelmaäitiyden ytimessä

Tein tänään Esikon kanssa jotakin, josta olen haaveillut aina raskausajasta lähtien: Me leivoimme yhdessä pitsaa! Minulle pitsan vääntäminen perheenä symboloi hyviä aikoja, sitä että yhdessä on mukavaa viettää aikaa puuhaillen ja rupatellen.

Edesmennyt Hilsu-mummuni teki maailman parasta pitsaa. Tiedättehän, sellaista, jonka jauheliha on paistettu rapsakaksi ja jossa on runsaasti voimakasta Emmental-juustoa pinnalla. Noudatin tänään mummuni perinteitä jauhelihan ja juuston osalta, mutta tomaattikastikkeessa pistin hieman mummua paremmaksi. Pojasta polvi paranee, tytöstä taju tarkkenee, vai kuinka se meni. Nimittäin tomaattipyreen sijaan valmistin kastikkeen pitkän kaavan mukaan hauduttamalla kaltattuja tomaatteja kelta- ja valkosipulilla, basilikalla, oreganolla ja ripauksella ruokosokeria maustettuna. Ai taivaan vallat, miten hyvää! Esikko osallistui pitsan tekoon maistelemalla raaka-aineita, kommentoimalla ja testailemalla ruuanlaittovälineitä.

Pitsaa maistelimme tietenkin yhdessä ja kaikesta päätellen onnistunutta oli. Isosta pellillisestä riittää hiukopalaa myös huomiseksi. Meidän perheessä pitsa on uusi pulla!

 

 

Helmat heilumaan

Taannoin mainitsin, että puikoille oli eksynyt jotakin sorbettista. Hamstrasin viime keväänä keräkaupalla Novitan Puro Batikia tarkoituksenani pyöräyttää niistä kesäinen vauvaneule jos kolmaskin tuolloin maailmaan matkalla olleelle Esikolle. Kesä kuitenkin sujui sattuneesta syystä niin sumussa, että en juurikaan koskenut puikkoihin. Tänä kesänä kaikki on toisin, tosin kaappien kätköistä löytyvistä keristä ei enää tehdäkään kuin pari neulejuttua, sillä Esikko on ensimmäisen elinvuotensa aikana venähtänyt pituutta liki 30 senttiä.

Plaza Ellit -sivuilta löytyy yksi kaikkien aikojen lemppariohjeistani, tytön unikkomekko, joka on alunperin julkaistu Modan numerossa 4/2007. Olen hieman mukaillut ohjetta käyttämieni lankojen ja puikkojen paksuuden mukaan, mutta jokaisesta ohjeen perusteella tekemästäni mekosta on tullut varsin bueno.

Esikko saa tänä kesänä taittaa taivalta vadelmasorbettisissa sävyissä hehkuvassa lappumekossa. Mallailin mekkoa typykän päälle ja hän näytti tavallistakin suloisemmalta pelkässä kesämekossaan. Tuleekohan Esikostakin helmojen heiluttaja, kuten äidistään? Ja kyllä, bongasit oikein! Mekon olkaimia koristaa Sewing Rabbitiltä ostamani maatuska-napit.

Jotta Esikon kesägarderobi ei hukkuisi hempeisiin pastilleihin, olen tyylilleni uskollisena hankkinut jotakin uutta, jotakin vanhaa ja jotakin mustaa herttaisuutta taittamaan. Siitä ensi viikolla enemmän.

Top Chef on täällä!

No ei ehkä ihan, mutta eipä paljon puutu. Myönnettäköön, olen paljon parempi leipuri kuin kokki. Pyöräytän käden käänteessä vallan mainioita piiraita ja muita leipomuksia, mutta ruuan kanssa mausteet sun muut ovat vähän hakusessa. Nyt kun Esikko on alkanut lappamaan suuhunsa samaa ruokaa kuin muu perhe, olen päättänyt ryhdistäytyä ruuanlaittorintamalla(kin). Olen lähtenyt liikkeelle ihan perusarkiruuista ja miettinyt, miten saisin potkua kouluruokailuista tutuille hutuille.

Saanko esitellä: Aivan mielettömän hyvä makaronilaatikko.

Tein päivitetyn version makaronilaatikosta oikeastaan niistä aineksista, mitä meillä kaapeista sattui löytymään. Näitä käytin:

2 pientä keltasipulia
tilkka rypsiöljyä
400g luomunaudan paistijauhelihaa (soijarouhettakin olisin voinut käyttää)
paprikajauhetta
valkopippuria
suolaa
kunnon töräys ketsuppia (tomaattimurskaa ei löytynyt, mutta jos olisi, lisäisin aineslistaan myös pari hyppysellistä ruskeaa sokeria)
1 pkt  juustolla ja aurinkokuivatulla tomaatilla täytettyä tuorepastaa
2 luomumunaa
4dl kauramaitoa
Koskenlaskija-sulatejuustoa

Ja näin tein:

1. Pistä uuni lämpenemään 200 asteeseen.
2. Kuori ja kuutioi sipulit. Kuullota kevyesti öljytilkassa.
3. Lisää jauheliha sipulien sekaan, paista ja mausta maun mukaan paprikajauheella, valkopippurilla, suolalla ja ketsupilla.
4. Voitele uunivuoka kevyesti. Lado vuokaan kerroksittain tuorepastaa ja jauhelihaa. Mehevöitä laatikkoa pienillä nokareilla Koskenlaskijaa.
5. Vispaa munat ja kauramaito sekaisin. Heitä joukkoon pikkuripaus suolaa. Kaada seos tuorepasta-jauhelihakerrosten päälle.
6. Paista laatikkoa 20-30 minuuttia, niin että munamaito on jotakuinkin hyytynyt.
7. Anna vetäytyä hetki ja nauti raikkaan salaatin kera!

Ai että, kuinka näin yksinkertainen laatikkoruoka voikin olla hyvää. Muukin perhe kiitti ja oli Top Chefin kanssa täysin samaa mieltä.

Parempi päivä

Mistä on parempi päivä tehty?

Auringonsäteistä hiuksissa, kiikkuvasta keinusta.

Riemun kutkutuksesta, märistä pusuista.

Eteen kannetusta lounaasta ja lempeistä ystävistä.

Niistä on parempi päivä tehty.

Harmistuksen kauhistus

Meidän yleensä niin aurinkoinen piipero on ollut viimeiset viisi päivää (kyllä, olen laskenut!) mahdottoman kärttyinen. Jopa niin kärttyinen, että äidillä on vallan ikävä takaisin töihin. Minulla on aina ollut erittäin huono toleranssi lapsen kiukkuitkua ja kärttyilyä kohtaan. Olen liioittelematta jäänyt useampia kertoja  bussista pois ennen omaa pysäkkiä pelkästään siksi, että kanssamatkustajaksi on osunut kitisevä ja kiukkuava metriheikki. Esikkoa hautoessani mietin usein, että kuinkakohan selviän tulevista kiukkujaksoista. Asiaa julkisesti murehtiessani minua usein rauhoiteltiin niin ystävien kuin ammattilaistenkin taholta, että oman lapsen kenkkuiluun suhtautuu aivan eri tavalla kuin vieraiden. Sitä kuulemma turtuu siinä määrin, ettei kitinää edes kuule. No ei kuulkaa pidä paikkaansa ainakaan tässä osoitteessa!

Asia on minulle todella arka ja tuo pintaan epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunteet.  Oma voimattomuus ja kyvyttömyys handlata Esikon kiukkuilua saattaa usein kyyneleet myös omiin silmiini. Olen puinut asiaa jopa ammattiauttajan kanssa, mutta ainakaan tähän mennessä en ole juurikaan saanut lohtua siitä tiedosta, että osalla ihmisistä vain ei ole toleranssia kestää lapsen itkua ja asialle ei oikeastaan voi tehdä paljoakaan. Eniten minua harmittaa oma lapsellisuuteni tässä asiassa. Ymmärrän, että Esikolla ei vielä ole kykyä viestiä harmistusta, pahaa oloa, kipua tai kenkutusta muilla tavoin kuin kitisemällä. Mutta edes järjen ääni ei ole ainakaan toistaiseksi pidentänyt pinnaani saati tukkinut korviani kitinäkeijun iskiessä. Hammasta purren ja kitit korvakäytävissä sitä mennään.

Auttakaapa hyvät lukijat naista mäessä ja jakakaa omat ”huono mutsi/fatsi” -fiiliksenne tuolla kommenttiboksissa. Sitä kummasti helpottaa tieto, ettei paini yksin vanhemmuuden haasteiden kanssa.

Kierrätystehtailua

Kenkämeren Heli ennättikin jo kertoa, että vierailimme yhdessä Kierrätystehtaalla, joka järjestettiin tänä vuonna neljättä kertaa. Osallistuin aivan ensimmäiseen Kierrätystehdas-tapahtumaan vuonna 2008 ja täytyy hieman harmitella, että tapahtuma on mielestäni hukannut idean, joka sillä alunperin oli. Nimittäin tämän vuotisen Kierrätystehdasvierailun jälkeen laskeskelin, että olin taas käyttänyt yli 70 euroa Esikon vaatteisiin ja pehmoihin (no, ostin minä itselleni laukun, mutta se olikin kaikista ostoksista halvin se), vaikka tarkoitukseni olikin mennä saamaan ideoita, kuinka tuunata ja uudistaa sitä mitä minulla jo on.

Alun alkaen Kierrätystehtaalle mentiin erityisesti Vaihtotorin vuoksi, jonne kävijät saivat tuoda itselleen tarpeettomia tavaroita ja viedä maksutta mukanaan mitä halusivat. Lisäksi Kierrätystehtaan valttikortteja olivat erilaiset työpajat, joista sai käytännön vinkkejä, ideoita ja ohjeistusta omin käsin tuunaamiseen ja puuhaamiseen. Kyseiset palvelut kyllä löytyivät tämänkin vuoden tapahtumasta, mutta päähuomio Kierrätystehtaalla oli ehdottomasti Kauppatorilla ja siellä myyntiä tekevillä kierrätysalan yrityksillä.

Milloinkohan sitä oppisi, että ekologisuus, eettisyys ja kestävä kehitys ei ole ekomateriaaleista tehtyjen uusien tuotteiden hankkimista vaan omien kulutustottumusten uudelleen pohtimista, halujen ja tarpeiden erottelua ja vanhan, jo olemassa olevan tavaran uudistamista? Toivoisin todella, että Kierrätystehdas-tapahtuma ottaisi nämä kysymykset huomioon ensi vuoden keikkaa rakentaessaan. Täällä pk-seudulla on jo lukuisia käsityö- ja kädentaitotapahtumia, joita myös kierrätysalan yritykset jo aktiivisesti hyödyntävät markkinointi- ja myyntikanavina, joten olisiko huono idea alan yrityksiltä rantautua Kierrätystehdas-tapahtumaan myyntityön sijaan jakamaan sitä tietotaitoa, mitä heillä on vanhan uudistamisesta. Itse ainakin kaipaisin tapahtumaa, jossa ostaminen ei ole itseisarvo.

Aaltoliikettä

Puikoilta löytyy ensimmäinen pitsineuleeni ikinä. Olen jo jonnin aikaa haaveillut kesäisen kepeästä pitsihuivista ja eilen ryhdyin ajatuksista tekoihin. Selailtuani aikani erilaisia neuleohjeita päädyin KOTOlivingistä löytyvään aaltopitsikaulaliinan ohjeeseen. Aaltopitsin mallineule vaikuttaa sen verran helpolta, että tuskin edes meikäläinen voi sitä tyriä. Näin muutamia senttejä tikuttuani voin sanoa pitäväni aaltopitsineuleesta, sillä vaihtelusta huolimatta se on varsin yksinkertainen toteuttaa. Lankana käytän Lang Yarnsin Jawoll Magicia, jota pistän pitsiksi suositeltua suuremmilla puikoilla ilmavuuden lisäämiseksi. Mikäli pitsin neulominen ei ala nyppiä, saattaa olla, että ystäviäkin tullaan lahjomaan pitsihuiveilla aina sopivan tilaisuuden tullen.

Sukkasiksi meni

Se Noro Kureyon nimittäin. Ensimmäistä sukkaa tikutessani totesin, että Noron väritys alkoi muistuttaa koiran oksennusta, joten ei kun purkutöihin. Samalla raakkasin kovalla kädellä kaikki ne oranssit ja rusehtavan kukertavat sävyt sieltä kerältä pois. Koska lankakerät keventyivät useamman kymmenen gramman verran, ei lankaa riittänyt ihan villasukiksi asti, mutta sukkasiksi kumminkin.

Minivartiset sukkaset saavat toimia jalan lämmittiminä betonilattiaisella terassiparvekkeellamme, jossa varmaan tulee vietettyä aamu, päivä ja ilta jos toinenkin tässä kesän mittaan. Vaikka alkuun hieman harmittikin ettei Noro Kureyon ollutkaan ihan sitä mitä ajattelin, niin kyllä nuo sukkaset lämmittävät jalkapohjien lisäksi myös mieltä. Eriparisuudesta huolimatta ihan kivat niistä sittenkin tuli.

Postia rapakon takaa

Esikko sai tänään postia Ameriikasta. Marifani Hanna asuu Portlandissa ja hän pitää Etsyssä putiikkiaan, josta löytyy Marimekon kankaista tehtyjä tuotteita. Minuun kolahti erityisesti Hannan mustavalkoiset vauvabodyt, joita tilasin pikkurahalla Esikon kesään parikin kappaletta.

Toisinaan tuntuu siltä, että Marimekkoa ja mariprinttien inspiroimia käyttötarkoituksia uudistetaan ja kehitetään kekseliäästi kaikissa muissa osoitteissa paitsi Marimekolla itsellään.  Herkusta & Koukusta löytyy Sanna Annukan printeistä askarreltuja lintuja ja rintarossi, molemmat ideoita, jotka ryövään heti käyttööni. Iki-ihanasta Etsystä puolestaan löytyy useita Marimekkokankaita ja -printtejä hyödyntäviä tuotteita. Palvelusta kannattaa etsiä toinen toistaan upeampia juttuja nakuttelemalla hakukenttään sana Marimekko.  Ja entäs nämä Mackenzie Moden Marimekko-kankaiset mekkoset! Huh huh sentään, kelpaisi kyllä minullekin.

Marimekkojuttuja selaillessani sain idean jos toisenkin, jolla tuunata niin Esikon vaatevarantoa, terassiparveketta kuin kodin sisustuselementtejä. Täytyy varmaan tutustua myös Mari Savion ja Kati Rapian Surrur – tee oma marimekkosi -kirjaan, jota on hehkutettu useammalla foorumilla.

Oletko sinä tehnyt jotakin omaa Marimekosta? Jaa tuotoksesi ja ideasi kommenttiboksissa!

Vaippa poikineen

Viimeinkin ne kestovaipat ovat täällä! Ystäville varatut vaipat on siirretty syrjään ja jäljellä on jokunen kappale supersuloisia kestiksiä muille kestovaippafaneille. Pohdin juuri, että näitä kestovaippoja kehtaa esitellä muillekin, sillä nuo kuosit ovat todella makeita. Kesä on kohta ovella, ja mikä onkaan sen parempi helleasu vauvalle tai taaperolle kuin hihaton paita tai mekko ja kestovaippa.

Lisään nyt tähänkin Huuto.netin linkin, jonne laitoin jokusen vaipan myytäväksi. Yksittäisten vaippojen lisäksi olen koonnut muutaman kestovaippasetin yksivärisistä vaipoista. Setti ajaa hyvin starttipaketin virkaa, jos ei ole vielä päättänyt, ryhtyäkö lapsensa kanssa kestoilemaan vai ei. Sain viime keväänä Kelalta äitiyspakkauksen vuosimallia 2009, ja ainakin minua harmitti tuolloin kovasti, ettei paketissa ollut taskuvaippoja – en nimittäin milloinkaan oppinut pelaamaan niiden Imse Vimsejen kuori- ja sisävaippasysteemien kanssa. Nykyisin kaiketi äitiyspakkauksessa on jo taskuvaippojakin mukana.

Mutta mutta, jos taskuvaipat kiinnostavat, niin Huutiksesta löytyy varsin kohtuulliseen hintaan.

Ainon Majassa arvotaan!

Ystävät hyvät, pistäytykääpä ihmeessä Ainon Majassa ja osallistukaa arvontaan, jossa voi voittaa lahjakortin Lasten Metsolaan. Arvontaan voi osallistua 8.5. mennessä. Meikä osallistui!