Meidän maailma

Esikon äiti, neuleaddikti ja wannabe tee itse -tyyppi tuunaa, sisustaa ja kotoilee.

Kenkäostoksilla

with 7 comments

Vaikka Esikko ei vielä osaa kävellä, hän tarvitsee kesägarderobinsa täydennykseksi kengät. Pelkkään puistopatsasteluun sopii mustat kiinantossut, jotka löysin eBaysta. Hiekkalaatikkoleikkeihin ja nurtsilla möyrimiseen tarvitaan kuitenkin jykevämmät vermeet. Olen täysin hukassa taaperoiden kenkämarkkinoilla, jossa jokainen merkki väittää olevansa se ergonomisin, mukavin ja paras valinta lapsen alati kasvavalle ja kehittyvälle jalalle. Eräs lastenlääkäri vannoi Eccojen nimeen kun taas toisen mielestä ne ovat aivan liian pehmeät kävelemään opettelevan jaloille. Ota tästäkin nyt sitten selvää.

Eniten minua sieppaa, että maltaita maksavat ensiaskelkengät ovat susirumia klohmoja. Miksi ihmeessä kengistä pitää tehdä väritykseltään ja kuositukseltaan selkeästi ”poikien kengät” tai ”tyttöjen kengät”? Missä piileksivät simppelit ja yksiväriset mallit? Entä valmistetaanko lapsille lainkaan mustia ensiaskelkenkiä? Jos en toukokuun aikana löydä silmääni miellyttäviä kenkiä, ostan yksiväriset Superfitit ja vien ne suutarille värjättäväksi. Ugh,  anopin järkyttäjä on puhunut.

Written by Sanna

26.4.2011 klo 12:42

Kategoria(t): Jalkineet

7 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Kyllä. Siis lastenkenkien ostaminen on ärsyttävää ja hankalaa. Mutkin on peloteltu uskomaan, että jos valitse vääränmalliset tai -kokoiset (varmaan myös -väriset) pilaan poikani jalat lopullisesti. Musta suurin ongelma nykyään on se, että kun kenkiä sovittaa pojan jalkaan, loppuu suunnilleen oikean kokoisessa kengässä ukkovarvas about just siihen, missä se kärkivahvike alkaa. Eli koskaan en ole täysin varman, että päättyykö se jalka oikeasti siihen (koska kovikkeen läpi ei tunne mitään), vai onko menokkaat kuitenkin liian pienet. No toistaiseksi jätkän varpaat on olleet suht suorassa, joten tuskin ihan vikaan on menty. Mutta ärsyttävää kuitenkin. Voisinkin ruotia tätä aihetta vähän enemmän omalla tontilla lähipäivinä.

    Heli

    30.4.2011 at 22:11

    • Pureuduit juuri siihen kysymykseen, mitä en vielä ennättänyt sadatellakaan, eli mistä ihmeestä sen voi tietää, ovatko vahvikkeilla varustetut popot oikean kokoiset ja -malliset. Mulla ei ainakaan ole mitään aavistusta, miltä kengät oikeasti tuntuvat tuon tyttösen jalassa. Vinkkejä kokeneilta kenkien ostajilta otetaan mielellään vastaan. 🙂

      Sannis

      1.5.2011 at 17:50

  2. Mun mielestä kävelemään opettelevalla tärkeintä on kenkien riittävä tukevuus. Pienen nilkat on kuitenkin kuin makaroonia, sen takia en vannon feelmaxien tms. nimeen joissa muka saa hyvän tuntuman pintaan vai mitä ne nyt lupaavatkin.
    Bundgardilla on hyviä ensiaskelsandaaleja, joissa pulleaan vauvakinttuun sopivan leveä lestikin. Ja Eccot on hyviä ja kestäviä. Eccojen pohja on joustava moneen muuhun merkkiin verrattuna, mutta antaa riittävän tuen jalalle ja nilkalle.
    Lapsihan ei osaa ilmaista itse ( tai mein ei ainakaan osannut) jos kenkä puristaa. Itse ratkaisin tekemällä neidin kintusta jalkamallin ja sen kanssa ostin kengät. Se numero kun voi olla mitä vaan, tärkeämpää on ne kengän sisäpohjan sentit. Lapselle suositellaan sitä kasvuvaraa eli käyntivaraa 1,5cm. Pienelle riittää varmasti sentti. Meidän neiti on kärsinyt pienestä pitäen yliliikkuvista nivelistä nilkoissa, ja mieheni ammattitaitoon luottaen olen aina ostanut just eikä melkein sopivan kokoiset kengät. Nilkka saanut paremman tuen näin. Äähh.. voisin puhua kengistä ja kintuista ikuisuuden 😀

    RuusuLiisa

    1.5.2011 at 22:12

    • RuusuLiisa, kiitos kovasti kommentistasi, josta sain paljon apuja kenkäkatastrofin keskelle. Esikolla on varsin kapoinen jalkaterä, mutta korkea jalkaholvi (isinsä peruja), joten luulen, että hänen jalkansa on varsin vaativaa sorttia, mitä kenkiin tulee. Vaikuttaisi myös siltä, että tytön nivelet ovat varsin liikkuvat, kuten teidänkin neidillä, joten ensikenkien ostoon ei voi suhtautua kovin yliolkaisesti. Pohdin jo, pitäisikö meidän vierailla uudelleen fysioterapeutilla, kun Esikko alkaa harjoitella kävelemistä.

      Minua on jo neuvottukin piirtämään Esikon jalkapöydästä malli, jonka kanssa suunnistaa ostoksille. Tämä ratkaisee lestin pituuteen ja leveyteen liittyvät kysymykset, mutta ei sitä, onko kengässä tarpeeksi tilaa pystysuunnassa juuri jalkapöydän kohdalla. Tämän vuoksi olen miettinyt, että pitää varmaan ne suurikäyttöisimmät kengät ostaa niin, että Esikko on ostosreissulla mukana. Ja vielä sellainen tyhmä kysymys, että kuinkakohan vilkkaan vuoden ikäisellä jalka kasvaa?

      Sannis

      2.5.2011 at 14:14

      • En osaa ottaa kantaa fyster.vierailuun, jos sinusta kävelyssä tai harjoittelussa ei mitään kummaa tai huolta aiheuttavaa. Me kävimme kerran, mutta sekin liittyi neidin keskosuuteen ja sitä kautta arvioitiin motorista kehitystä. Tosin meillä ensiaskeleet otettiin 10kk ja käveltiin 11kk. Voi vee kun osais jonkun arvion heittää. Noh mein neidillä oli viime keväänä jalka kokoa 20 eli siis 1vuotiaana. Koko syksy ja talvi mentiin koon 21-22 kengillä ja yllättäen siirtyessämme kevätkenkiin koko 23 sopiva! Eli numeroita tuijottaessa se kinttu voipi kasvaa tooosi nopeasti 😀

        RuusuLiisa

        3.5.2011 at 10:04

  3. Me jouduttiin neuvolasta fysioterapiaan juurikin noiden (yli)liikkuvien nivelien vuoksi. Tuolloin fysioterapeutti sanoi, että Esikon kävelyharjoitusten alkaessa voisi olla paikallaan vierailla fyssarilla vielä kertaalleen, jolloin katsotaan kenkäasiat kuntoon. Esikko ei milloinkaan ryöminyt ja konttausharjoituksetkin ottivat useamman kuukauden, ennen kuin tyttö lähti liikkeelle. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että typy aristelee varata painoa jaloilleen jopa tukiessa ja toistaiseksi hän ei ole vielä noussut pystyyn tukea vasten. Näyttäisi siltä, että nilkat lähtevät tytöltä aika nopsaan alta. No, itse aloin kävellä vasta reilu kaksi vuotiaana, joten jos Esikko meikäläiseen tulee, niin ensi askelia saadaan vielä odotella kauan ja hartaasti.

    Sannis

    3.5.2011 at 10:24

  4. […] mieluisien ensiaskelkenkien löytäminen vaati töitä, niin nahkatossujen metsästys se vasta sai hien pintaan. Olen varmaan ainoa äiti-ihminen, joka […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: