Kenkäostoksilla

Vaikka Esikko ei vielä osaa kävellä, hän tarvitsee kesägarderobinsa täydennykseksi kengät. Pelkkään puistopatsasteluun sopii mustat kiinantossut, jotka löysin eBaysta. Hiekkalaatikkoleikkeihin ja nurtsilla möyrimiseen tarvitaan kuitenkin jykevämmät vermeet. Olen täysin hukassa taaperoiden kenkämarkkinoilla, jossa jokainen merkki väittää olevansa se ergonomisin, mukavin ja paras valinta lapsen alati kasvavalle ja kehittyvälle jalalle. Eräs lastenlääkäri vannoi Eccojen nimeen kun taas toisen mielestä ne ovat aivan liian pehmeät kävelemään opettelevan jaloille. Ota tästäkin nyt sitten selvää.

Eniten minua sieppaa, että maltaita maksavat ensiaskelkengät ovat susirumia klohmoja. Miksi ihmeessä kengistä pitää tehdä väritykseltään ja kuositukseltaan selkeästi ”poikien kengät” tai ”tyttöjen kengät”? Missä piileksivät simppelit ja yksiväriset mallit? Entä valmistetaanko lapsille lainkaan mustia ensiaskelkenkiä? Jos en toukokuun aikana löydä silmääni miellyttäviä kenkiä, ostan yksiväriset Superfitit ja vien ne suutarille värjättäväksi. Ugh,  anopin järkyttäjä on puhunut.

Kesäkivaa perheen pienimmälle

Naapuritontilla toivoteltiin ihanaa alkavaa kesää ja männä torstaina postiluukusta kolahti mummun kesäinen vaatepaketti Esikolle (jossa tosin allekirjoittaneella oli näppinsä pelissä, toim.huom.). En millään malttaisi odottaa vielä hitusen lämpimimpiä kelejä, jotta pääsisimme Esikon kanssa oikein kunnolla flaneeraamaan kesähepenissämme keskustan puistoihin ja meren rantaan.

Mummun paketista kuoriutui Sophie-kirahvin lisäksi pari Moonkidsin lyhythihaista bodya. Toisessa bodyista  on vallaton viidakkomeininki kun taas toinen, tuo yllä kuvattu body, henkii sähäkkää seiloritunnelmaa. Paketin herkku oli Villervallan musta canvas-mekko. Niin, myönnettäköön tässä vaiheessa, että olen anoppini ikuiseksi kauhistukseksi hullaantunut mustiin lastenvaatteisiin, joita Esikollekin on siunaantunut jo jokunen kappale. Minusta musta ryhdistää ja särmistää hempeämmätkin vauvanvaatteet ja olen alun vastusteluista päästyäni hankkinut Esikolle jopa vaaleanpunaisia vaatekappaleita, joita olen sitten yhdistellyt mustaan, ruskeaan tai tumman siniseen liiallista hattarahöttöefektiä välttääkseni.

Puikoiltakin löytyy Esikolle jotakin kesäistä ja sorbettista, mutta näistä enemmän myöhemmin. Pitänee sitä kait uskoa, että kesä on jo sittenkin ovella.

Uuteen kotiin!

Hyvä ihme sentään, kuinka sisustussormea kutittaa! Saimme siipan kanssa tietää, että meille on varattu kauan kaipaamamme asumisoikeuskoti. Uusi kotimme on vasta rakenteilla ja se valmistuu vuoden päästä, mutta jo nyt mielessä pyörii kodin sisustukseen liittyvä idea jos toinenkin.

Asunnossa tulee olemaan olohuoneeseen aukeava keittiö ja tilaa rajaamaan saa halutessaan keittiösaarekkeen. Kahden makuuhuoneen lisäksi asuntoon on suunniteltu tila, jota rakennuttaja kutsuu kirjastoksi. Terassiparveke ei uudessa kodissamme valitettavasti tule olemaan niin suuri kuin nykyisessä asunnossamme, mutta emmeköhän me pärjää ihan standardikokoisella parvekkeellakin.

Olen hulluna 50-luvun designiin ja haaveissani on aivan ensimmäiseksi hankkia ruokaryhmä tuon muutoissa kärsineen ikealaisen tilalle. Pidän Ilmari Tapiovaaran Pirkka-pöydästä, mutta en ole täysin vakuuttunut tuosta mustaksi petsatusta rungosta ja vaaleasta tasosta muiden tammea olevien huonekalujemme rinnalla. Pirkkaa saa myös hunajapetsatulla rungolla, mutta tuolloin taso tulee ruskeaksi petsattuna. Täytyy varmaan käydä kurkistelemassa, miltä tämä värivaihtoehto näyttää luonnossa. Keittiöön sopisi erinomaisesti myös Keep Calm Gallerysta löytämäni Brew Up -printti, joka niin ikään henkii 50-lukua. Printin kuvamaailmaa täydentää Maija Louekarin Marimekolle suunnittelema Kippis-printti, jolle olen menettänyt sydämeni.  Kippis-kankaasta voisin nopsasti taiteilla erinäisiä keittiötekstiilejä. Ja miten hyvältä aamupala maistuisikaan Kippis-tarjottimelta tarjoiltuna!

Keittiöunelmien lisäksi mielessä kytee yksi jos toinen suunnitelma kirjastotilan sisustamiseksi. Hyvä ystäväni oli ostanut uuteen kotiinsa Iskun Louhi Low -sohvan, josta olen haaveillut jo vuosikausia. Kirjastoon en sentään sohvaa ajatellut hankkia, mutta sarjaan kuuluu lepotuoli, joka sopisi kuin nakutettu lehtien selailuun, hyvään kirjaan uppoutumiseen tai musiikin kuunteluun.

Voi miksi ei voi jo olla ensi vuoden toukokuu!?

Napit vastakkain

Olen täysin hurahtanut käsintehtyihin, kankaalla päällystettyihin nappeihin, joita olen hamstrannut, no, nappikaupalla Etsystä. Siis voiko noin suloisia asioita edes olla hankkimatta!? Napeilla voi paitsi kustomoida ketjuliikkeistä ostettuja lastenvaatteita, ryhdistää käytettyinä hankittuja takkeja, lappuhaalareita ja muita vaatteita, myös tuoda kivaa fiilistä omiin käsityöprojekteihin.

Nappien inspiroimana puikoiltani löytyy tällä hetkellä neuletakki poikineen. Ystävän muutaman kuukauden ikäiselle tirrinkäiselle olisi tarkoitus tehdä limenvihreästä merinosta neuletakki, joka saa rinnuksiinsa oikealla näkyvät pikkuystävät. Esikolle puolestaan teen merinosta sinipunaraidallisen neulejakun, johon ajattelin kiinnittää nuo tyttökaverit tuosta vasemmalta. Ja kun Esikon hiukset vielä himpun verran kasvavat, niin voi että millaisia ihania pinnejä ja pampuloita napeista voikaan askarrella! Kenties jopa allekirjoittaneen voi nähdä keskustan katuja tallaamassa tuollainen maatuska-pinni kutreilla.

Katsellessani erinäisten verkkoputiikkien nappivalikoimia tulin miettineeksi, että olisikohan tällaisilla napeilla tilausta kotimaisilla käsityömarkkinoilla enemmänkin. Ajattelin itse tehdä kokeeksi muutaman kymmenen kappaleen satsin ja myydä niitä huutiksessa. Mikäli napit viedään käsistä, voisin harkita pienen verkkokaupan perustamista. Sinne saisin näppärästi myös ne hankkimani kestovaipatkin myyntiin. Ehkäpä minusta vielä kuoriintuu pieni yrittäjä tässä matkan varrella…

Vihertää, piipertää

Ystäväni poikanen täytti kokonaista vuoden ja muistin häntä viiman karkoittavalla neuletakilla. Kauniin vihreä takki on Novitan Tempoa, josta pidän todella paljon. Olen tehnyt Temposta Esikollekin takin, ja tarkoitus olisi vielä muistaa muutaman ystävän pikkuruisia Tempo-neuleilla tässä kevään aikana.

Neuletakin ohje on muokattu Novitan syksyn 2010 ohjeesta no. 67. Lisäsin malliin miehekkäät kaulukset. Tamppinapituksen valitsin yksinkertaisesti siksi, että se korostaa kivasti käsintehtyjä siilinappeja. Siilinapit ostin Etsystä joitakin kuukausia takaperin ja nyt ne löysivät tiensä neuleeseen. Toivottavasti takin pikkuinen omistaja ja vanhemmat saavat siitä yhtä paljon iloa, kuin minä sitä näperrellessäni.

Siilinapeista tuli vielä mieleeni, että olen tehnyt todella makeita nappiostoksia parin viimeisen viikon aikana. Pysykäähän kuulolla.

Kestovaippojen uudet kuosit

Vitsit, miten hienoja kestiksiä nykyään saakaan! Menneitä ovat ne päivät, jolloin kestovaipat olivat yksivärisiä lipareita. Nykyisin vaippakuosit seuraavat tiukasti sesongin muotia, ja värit ja printit ovat kuin suoraan erinäisten vaateketjujen lastenosastojen rekeistä. On retroa, rokkia, hipsteriä  ja hippiä.

Tilasin luotettavalta kestovaippojen valmistajalta erän heidän uusimpia kestiksiään, joissa on niin upeat kuosit että! Osan vaipoista lahjon lähipiiriini, josta löytyy vannoutuneita kestiksien puolesta puhujia ja niiden suurkuluttajia. Loput taas pistän Huuto.nettiin muiden kestovaippafanien iloksi. Lisään Huutiksen linkin tännekin, kunhan olen saanut vaipat tänne Suomeen.

EDIT: Linkki Huutikseen vaippaostoksille.

Norottaa

Tein Kädentaitomessuilla tuttavuutta Noro-lankojen kanssa (myöhäisherännäinen, I know!), mutta en vielä tuolloin täyttänyt varantojani, sillä kukkaroni huusi jo hoosiannaa muiden näytteilleasettajien kojuilla vierailtuani. Noro ei kuitenkaan jättänyt rauhaan, joten männä viikolla hankin  Noro Kureyon -villalankaa Lankatalo PRIIMAN verkkokaupasta. Valitsin sävyn, jossa pinkki, violetti, viini ja koboltti hallitsevat tunnelmaa.

Mutta mitä tästä nyt oikein tekisi?! Vieraiden lankojen ostaminen verkkokaupasta on hieman kinkkistä, kun lankaa ei pääse hipeltämään sormien välissä. Kureyon osoittautuikin yllätyksekseni aika karkeaksi ja raskaaksi langaksi. Olin haaveillut ilmavasta ja kevyestä huivista tahi shaalista jollakin verkkoneuloksella toteutettuna, mutta Kureyon taitaakin olla enemmän sukkalanka, vai mitä. Taidan päätyä siihen, että pistän Kureyonin sukiksi ja tilaan jotakin silkkistä huivia varten. Oppia ikä kaikki jiiänee.